Iljettävä flunssa on iskenyt minuun. Viime yö ja tämä päivä ovat kuluneet räkimisen ja niiskuttamisen merkeissä. Haluatteko, että kuvailen tarkemmin?

Eilen olin vielä suht kunnossa, kun kävimme hyvän ystäväni mökillä vanhempieni ja kuopuksen kanssa. Siellä oli suussa sulavat herkut tarjolla, nautittiin kuuden tunnin lounas kun kellään ei ollut kiirettä minnekään. Erityisen arvokasta minulle on aina tavata ystäväni äitiä, joka on yli yhdeksänkymmentä, mutta tuntuu ihan samanlaiselta kuin aina: lämmin, hauska ja välitön. Askel on käynyt vähän haparoivaksi lonkkamurtuman jälkeen, mutta muisti tai havaintokyky ei ole heikentynyt. Nuorena hän onkin ollut minulle yksi vaihtoehtoinen äidin malli, rauhallinen ja ystävällinen. Toivottavasti en tartuttanut alkavaa flunssaani häneen ja toisiin siellä.

Omatkin vanhemmat olivat oikein mukavia nyt täällä ollessaan. Olen joskus ilmoittanut aika suoraan, että on tosi ikävää vielä aikuisenakin kuunnella omien vanhempiensa riitelyä. Sen jälkeen he ovat ystävällisesti olleet aina vähän sopuisampia minun seurassani. Tosin heidän omasta mielestään se nahistelu on vain tavanomaista puolisoiden kanssakäymistä.

Nyt minut ajetaan pois koneelta. Moi.