HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
Toivotaan kaikki kuorossa hyvää säätä, ettei ainakaan sataisi ihan koko aikaa.
Sain kirjan loppuun ja palasin taas tähän maailmaan. Luulin vielä eilen aloittavani tänään loman ja luin sen kunniaksi puoli viiteen asti aamulla. Neljältä aukaisin viinipullon ja join lasillisen, joka alkoi suloisesti nukuttamaan.
Aamulla oli kuitenkin aikainen herätys, riemullinen ja mieluinen: esikoinen tuli ilakoimaan aamulla nettiin ilmestynyttä tietoa, että hän on päässyt lääkikseen! Jippii!
Aamukahvien jälkeen kaivauduin takaisin pehkuihin, kun puhelin, tuo kiusanhenki, veti takaisin Höyhensaarilta. Ja minä, joka olen harjoitellut rajan vetämistä ja ein sanomista, olin niin unisen puolustuskyvytön, että päädyin menemään töihin, ystävänpalveluksena. No, sain samalla hoidettua muutaman muunkin asian, joita olisi muuten pitänyt käydä vielä ensi viikolla haahuilemassa.
Eilen ja tänään vasta tajusin myös viime päivien alakuloisen olon. Tänään oli viimeinen kerta kolme vuotta kestänyttä terapiaa. Olin ajatellut olevani niin valmis lopettamaan, etten ensin tajunnut itsekään, että se vaatii kuitenkin omanlaisensa luopumisen prosessin. Luopuminen ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Tässäpähän nyt harjoittelen.
Olisi sittenkin ollut viisainta nukkua viime yö, eikä lukea jajasiskoja.
Kirja oli hyvä. Ehkä pientä tiivistämistä vailla. Toisaalta rakastan nykyään rönsyileviä, meheviä tarinoita, jotka pitävät otteessaan ja tarjoavat verta, hikeä ja kyyneleitä (eli väkivaltaa, seksiä ja tunnemyrskyjä) ja uskomattomia juonenkäänteitä. Ihanaa viihdyttävää dramatiikkaa Shakespearen tapaan.
***
Huomenna on juhannusaatto. Taidan hiippailla Katriinan sivuille vakoilemaan sitä lohi-pastasalaatin ohjetta.
Toivotan huoletonta ja hauskaa juhannusta.
Sain kirjan loppuun ja palasin taas tähän maailmaan. Luulin vielä eilen aloittavani tänään loman ja luin sen kunniaksi puoli viiteen asti aamulla. Neljältä aukaisin viinipullon ja join lasillisen, joka alkoi suloisesti nukuttamaan.
Aamulla oli kuitenkin aikainen herätys, riemullinen ja mieluinen: esikoinen tuli ilakoimaan aamulla nettiin ilmestynyttä tietoa, että hän on päässyt lääkikseen! Jippii!
Aamukahvien jälkeen kaivauduin takaisin pehkuihin, kun puhelin, tuo kiusanhenki, veti takaisin Höyhensaarilta. Ja minä, joka olen harjoitellut rajan vetämistä ja ein sanomista, olin niin unisen puolustuskyvytön, että päädyin menemään töihin, ystävänpalveluksena. No, sain samalla hoidettua muutaman muunkin asian, joita olisi muuten pitänyt käydä vielä ensi viikolla haahuilemassa.
Eilen ja tänään vasta tajusin myös viime päivien alakuloisen olon. Tänään oli viimeinen kerta kolme vuotta kestänyttä terapiaa. Olin ajatellut olevani niin valmis lopettamaan, etten ensin tajunnut itsekään, että se vaatii kuitenkin omanlaisensa luopumisen prosessin. Luopuminen ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Tässäpähän nyt harjoittelen.
Olisi sittenkin ollut viisainta nukkua viime yö, eikä lukea jajasiskoja.
Kirja oli hyvä. Ehkä pientä tiivistämistä vailla. Toisaalta rakastan nykyään rönsyileviä, meheviä tarinoita, jotka pitävät otteessaan ja tarjoavat verta, hikeä ja kyyneleitä (eli väkivaltaa, seksiä ja tunnemyrskyjä) ja uskomattomia juonenkäänteitä. Ihanaa viihdyttävää dramatiikkaa Shakespearen tapaan.
***
Huomenna on juhannusaatto. Taidan hiippailla Katriinan sivuille vakoilemaan sitä lohi-pastasalaatin ohjetta.
Toivotan huoletonta ja hauskaa juhannusta.
Kommentit