Töihin mennessä ajattelin, että rankka päivä tulossa, tavallista haasteellisemmat tehtävät ja vielä eilisen paperityöt sähkökatkoksen takia ylimääräisenä. Ja ikävä fiilis oli jo työhön mennessä johtuen siitä, että miehen kanssa tultiin puhuneeksi toissa perjantain ikävistä tapahtumista juuri ennenkuin lähdin töihin.
 
Onneksi opin eilen Noeijoon blogista uuden viisauden: tunteeseen ei pidä jäädä asumaan. Sain ravisteltua itseni työn pariin.
Ja sitten: hups! tein päivän työt aikataulussa ja tuloksekkaasti sekä kaiken mitä oli rästiin jäänyt eikä siinä mennyt aikaakaan.

Kummallista. Olenkohan minä oppinut jotakin?

Onnistuin myös sujuvasti pitämään kutini, kun kuopus riskasi äsken siitä, etten anna lupaa lähteä perjantaina toiselle paikkakunnalle konserttiin, josta paluu on vasta yhdeltä yöllä. Vaikka kuinka on seurakunnan reissu ja nuoriso-ohjaajat mukana, niin tunnen väkeni sen verran hyvin, että tiedän valvomisen meluisassa rockkonsertissa hälinässä ja hulinassa olevan ainakin tälle 14-vuotiaalle liikaa. Riski on siinä, että väsyneenä hän ei aina enää hallitsekaan omaa käyttäytymistään ja haluan suojella häntä sen seuraamuksilta. Piste.

Tosi vähän enää murrosikäisenä meillä on tarvinnutkaan rajoista kinata. Kotiintuloajoista esimerkiksi ei ole varmaan käyty hyvä jos yhtäkään keskustelua. Kun ei ne käy missään niin myöhään että pitäisi puuttua: perjantaisin seurakunnan nuorten illassa, joka kestää kymmeneen. Esikoinen nyt tietenkin luuhaa yökaudet milloin missäkin, mutta se ei kuulu enää minulle, hänhän on jo 20. Bailatkoon ankarasti ja nauttikoon siitä niin kauan kuin vielä jaksaa. Nykyään hän näyttää aika usein valitsevan vapaaehtoisesti kuskin osan.

***
Tylsää, kun en voi laittaa mitään uusia kuvia. En muista koskaan soittaa Sa/Unalahdelle, että uusi puhelin keskellä yötä ilmoitti, että muistikortti ei toimi, eikä ole sen koommin toiminut. Sen sijaan olen soittanut useita kertoja, että tammikuussa otettuun pojan liittymään kylkiäisenä osamaksulla tulleeseen puhelimeen ei ole vieläkään lähetetty muistikorttia. Vastaus on milloin mikäkin, mutta muistikorttia ei ole tullut.