Ihmeiden aika ei ole ohi.

Tyhjennettiin autotalli, joka oli ihan täynnä romua. Keskimmäinen kavereineen oli kantoapuna, mutta varsinaisen homman tein minä. Hyllyillä olevia tavaroita, talvirenkaita ja yhtä ylimääräistä ovea lukuunottamatta talliin ei jäänyt mitään. Sukset, auton kattotelineet ja muut pitkänomaiset tavarat saivat paikan katonrajassa olevien lautojen päällä. Pesin jopa tallin pikku ikkunat ja imuroin lattian, mattoja riitti juuri lattian peitteeksi ja pojille treenikämppä on valmis.

En muista, milloin viimeksi olen ollut näin aikaansaapa, että teen jotain järkevää koko päivän. Autotallin jälkeen jatkoin tyhjentämällä varastoa, jossa näyttää olevan roskiin menevää tavaraa melkein yhtä paljon kuin tallissa. Miksi ihmeessä me olemme säilyttäneet tätä kaikkea? Kierrätykseen menevää on enintään kolmasosa, loput kaatikselle. Hyvä että mies on raksahommissa vanhempiensa mökillä, ei tarvitse kinata siitä, mitä saa heittää pois. Tosin tänään en olisi antanut mistään periksi: minä tai pahvilaatikot!

Onneksi nykyään on sentään kierrätys, että tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä kun lajittelee eri keräyksiin menevät materiaalit. Yllättävän paljon jää kuitenkin sekajätettä, erityisesti muovia. Rikkinäisiä tuoleja ja ämpäreitä, pöytälamppuja, tyhjiä kanistereita, vanhoja patjoja. Melkein peräkärryllinen niistä, toinen käsitellystä puusta. Kaksi kärryllistä on jo mennyt risuja, onneksi ne saa toukokuussa viedä ilmaiseksi.

Aika hauskan näköistä oli päivällä, kun kavereittenkin pyörät olivat pihassa: yhteensä neljätoista pyörää. Nyt on enää yksitoista, joista aika monelle pitäisi löytää uusi koti. En muistanut vielä tänään viedä lappua kaupan ilmoitustaululle, mutta luulisi lasten ja nuorten pyörille olevan menekkiä näin keväällä. Tuosta saisi hakea vaikka ilmaiseksi kunhan veisi pois.

Laitoin päivällä vielä hyvät ruoat ja ensimmäisen raparperipiirakan (kuopus auttoi). Tuntuu aika mukavalta saada jotain aikaiseksi, kun viimeiset kymmenen vuotta kotioloissa olen muistuttanut lähinnä märkää rättiä. Ylikin kymmenen vuotta, melkein viisitoista. Niin että on jo aikakin ryhdistäytyä ja viedä roskat. Pari peräkärryllistä nyt aluksi.