Luin pari tuntia keskimmäisen 20-sivuista tutkielmaa ja korjasin pilkkuvirheet. Ilokseni huomasin, että sisäinen äidinkielenopettajani toimii: muistin pilkkusäännöt oikein. Tarkistin kuitenkin netistä (siunattu netti!), olisivathan säännöt voineet muuttua. Jonkin verran olivatkin: mutta-sanan eteen ei tarvitse välttämättä pilkkua, jos on yhteinen lauseenjäsen. Tämä oli uutta.
Täällä Lokistaaniassa sen ei onneksi ole väliä, pilkku sinne ja toinen tänne, jos huvittaa ja jos ei huvita niin so what.

Nuorempana minusta oli kamalaa lukea kieliopillisesti huonoa tekstiä ja vieläkin, tunnustan, parahdan äänettömästi, kun sanomalehdessä omistuspääte puuttuu. Nautin hyvästä kielestä.

Eloisaa ja monipuolista, luontevaa kielenkäyttöä on ihana kuulla ja lukea.

Täältä tähän.
Tutkielman laatija palaa tarkistamaan tekstinsä, joka muuten kertoo Gloranthasta, RuneQuest -pelin maailmasta. On siinä jollakin ollut rustaamista, huhhuh.