Aurinkoinen ja rauhallinen pitkäperjantai.

Syötiin ateriaksi nieriä, joka maksoi omaisuuden, mutta oli hyvä. En ole ennen laittanutkaan. Piti soittaa äitille ja varmistaa valmistusohje, jossa nyt ei tietenkään ollut mitään varmistamista: suolaa, pippuria ja sitruunaa, nippu tilliä mahaan ja uuniin. Ja uunista pois kun on kypsä. Muutama viilto pintaan varmisti sopivan suolautumisen 1-2 h ennen paistamista. Änkesin viiltoihin vähän merisuolaa.
Kalasta tuli erinomainen. Jopa keskimmäinen uskalsi maistaa kuutiomillimetrin verran ja totesi, ettei ole pahaa. Rohkea 16-vuotias.

Salaatille tein pitkästä aikaa sen vanhanaikaisen kastikkeen keitetystä kananmunasta ja kermasta, ajattelin, että se sopii pääsiäiseen. Muuten ihan ok, mutta sinappijauhetta olisi riittänyt varmaan veitsenkärjellinen, se vähän kipristeli päänahassa. On sekin ihme juttu, että väkevä sinappi nostaa tukan pystyyn. Mahdoimme olla hauska näky koko perhe siinä keväisen keltaiselle liinalle katetun pöydän ääressä, tukat pystyssä. Niinkuin rairuoho.

Ja sitruuna-mandariinirahkaa jälkkäriksi. Oltiin niinku oikiat ihimiset ainaki.
Hereillä oleva kilpikonnakin sai pääsiäisherkuksi tammenlehväsalaattia ja vapaakävelyn.

Jääkaapissa odottaa lampaanpaisti sunnuntaita. Toivottavasti ei hirveän suolainen, kun on valmiiksi marinoitu, en tiedä minkälaisia ne ovat.

Ennen ruoanlaittoa kävin sen verran ulkona, että leikkasin syyshortensiat, koska on sen aika. Ja mitä kummaa näinkään, katsokaa!

1394239.jpg

En ollut uskoa silmiäni. Kevät!

1394235.jpg

Talon eteläseinustalle on aina ilmestynyt kevään ensimmäiset pälvet ja sinililjojen nokat änkeävät sieltä hillittömällä elämänvoimalla, mutta jotenkin en olisi osannut vielä odottaa tätä näkyä. Punainen verso on rohtosuopayrttiä ja muut idän sinililjaa eli scillaa. Noitten näkeminen on aina yhtä ihanaa.
Oikeastaan sopii hyvin näin pääsiäisen aikaan, konkreettinen talven ja kuoleman voitto, ylösnousemus.

Kuvista tuli mieleen, että mies oli ihan järkyttynyt käytyään eilen passikuvassa. Mietti, voiko hän todella olla noin vanhan ja rasittuneen näköinen. Ehkä siinä on sama ilmiö kuin taannoin, kun hän katsoi sattumalta itseään peilistä lähilasit päässä. Mistä nuo rypyt yhtäkkiä ilmestyivät?
Mutta vanha totuushan on, että silloin vasta asiat ovat todella huonosti, kun alkaa muistuttaa omaa passikuvaansa.