Terve merkki että illalla väsyttää. Mutta hassua kun sunnuntain vesijuoksu tuntuu reisissä vasta nyt. Oli tarkoitus lähteä kävelylle miehen kanssa, mutta hän pyörtyi päiväunille kahdeksi tunniksi, eihän siinä mihinkään sitten enää jaksanut lähteä. Kekkonen sen jo tiesi: aina löytyy hyvä tekosyy olla liikkumatta.

Tässä istuessa vedän nyt alavatsan sisään ja kiinnitän navan nepparilla selkärankaan (omaan). Sitten kiristetään lantionpohjan lihakset tiukaksi. Hengitetään kohti kylkikaaria (leikin Katriinaa). Samalla kun kirjoitetaan, pyöritetään olkapäitä ensin myötäpäivään, sitten vastapäivään. Juuri noin, teethän perässä!  Notkistetaan selkää ensin eteenpäin, sitten koonto! Ja uudestaan. Pyöritetään nilkkoja ensin ulospäin, sitten sisäänpäin. Muista hengittää. Onko neppari pitänyt? Ja koko ajan kirjoitetaan tai luetaan tehokkaasti.

  Hyvä istuin blogijumppaukseen.

Huhhuh, jumppa suoritettu. Lepo. Paitsi neppari, se pidetään selkärangassa koko ajan.