10 000 kävijää blogisivulla tuli täyteen toissailtana!
Kiitos kaikille kävijöille, 30 € on jo lähtenyt vuohen ostoon jollekin kehitysmaan perheelle. Toivottavasti siitä on heille hyötyä!
***
Eilen oli kumma päivä. Alku oli hyvä: sain raivattua lopun pensasaidasta ja mies viimeisteli lihasvoimalla sen, mihin minut muskelini eivät riittäneet. Sitten nuorensimme vanhaa sireeniä melko rankalla kädellä, se on jo niin korkea, että kukinta menee enimmäkseen linnuille ja taivaan pilville. Aika paksut siinä jo vanhimmat rungot olivatkin, lähes kymmenen senttiä halkaisijaltaan. Ihan kaikkia niitä ei kerralla uskalla ottaa.
Iltapäivällä raivostuin kuopukselle, joka marisi, että on tylsää eikä älynnyt jättää minua rauhaan useammista kehotuksista huolimatta. Olin saanut keskimmäiseltä tietsikan lainaan, kun mies käänsi pöytäkoneella tenttikirjaansa, olisin halunnut kierrellä vähän blogistaniassa ja kirjoittaa. Lopulta kontrolli petti ja aloin karjua perseestä asti nuorimmaisen marinalle, sitä ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan. Asiat sovittiin melko pian eikä vahinkoa tapahtunut, mutta en millään meinannut päästä irti vihaisesta mielentilasta, jota jatkui iltaan asti. Olin vihainen kaikille ja kaikelle ja mieluiten olisin vetänyt jotakuta turpiin. Ehkä olisi kannattanut hakata nyrkkeilysäkkiä?
No, nyt täytyy kuitenkin lähteä käsityökouluun. Jatkan illalla jos jaksan.
***
Illemmalla:
Sain kässäkoulussa valmiiksi hopeakorut, joita olen värkännyt neljänä tiistai-iltana.
Mallit keksin itse. Sain nuorena tyttönä mieheltäni kaksi Kalevalasormusta, jotka on tehty tuolla tavalla kierretystä hopealangasta ja käytän niitä vakituisesti vihkisormusten sijasta, ne eivät nimittäin mahdu enää. 70-luvulla muodissa olivat vielä niin kapeat vihkisormukset, että jos niitä kovin venyttää isommaksi niin ne näyttävät lähinnä avaimenrenkaalta.
Nyt tein noille hopeasormuksille kaveriksi rannerenkaat ja korvikset. Pidän eniten patinoituneesta hopeasta, enemmän kuin uutuuttaan kiiltävästä, joten odotan että nuokin vähän ajan kuluessa tummuvat.
Oli mielenkiintoista työstää hopeaa, en ole tehnyt sitä aikaisemmin. Liikkeelle lähdin 2 mm vahvuisesta hopealangasta, jota ensin vedin aina vain pienempien teräslevyssä olevien reikien läpi, kunnes se oli mielestäni sopivan vahvuista. Metallin jännitys poistettiin kuumentamalla. Sitten kiersin sen sopivalle kierteelle, jota taas käsiteltiin. Pätkin punoksen, juotin kaksi pätkää yhteen ja tein tuollaiset vähän siistimmät päät litistetyn langan avulla. Ja aina välillä viilattiin ja hiottiin ja ja juotettiin ja keitettiin sitruunahapossa. Toisen rannerenkaan tein yksinkertaisesta punoksesta ja loppupätkästä korvikset. Olen ihan tyytyväinen!
Kuva on vähän epäselvä, niinkuin minulla ruukaa olla.
Ja mielenrauhakin on palautunut.
Kommentit