Eilinen hyvä päivä kääntyi ihan tyhmäksi postien avaamisen myötä, kun vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei maksa polven tähystystä. Keljuttaa. Tiedän myös, että vakuutusyhtiön kanssa on ihan turha tapella. Jos ei polvi asetu, täytyy hakea lähete julkisen puolen jonoihin.
Tai sitten riisun itteni alasti! Näin minulla oli kuulemma lapsena tapana uhata vanhemmille viimeisenä konstina, jos mikään muu ei tehonnut. Eipä kyllä tehonnut sekään.

Tänään iloa tuotti uuden kurssin alkaminen käsityökoulussa: hopea. En ole koskaan työstänyt hopeaa enkä tiennyt etukäteen yhtään mitä tekisin, koska en ole ollut kovin innokas korujen tekijä. Hopeakoruista sinänsä tykkään kaikkein eniten.
Päätin aloittaa yksinkertaisesta, koska omanarvontuntoni pikkuisen kärsi siitä, että edelleen keskeneräinen valaisimeni ei tule olemaan mikään käsityötaiteen mestariteos. Vaan en helkkarissa hitsaa sitä enää neljättä kertaa, kun olen kolme kertaa hitsannut kehikon kasaan ja edelleen se on muotopuoli. Voihan sen laittaa nurkkaan. Pellavamassasta tekemästäni paperista valaisimeen tuli sentään tasainen ja kaunis. Laitan kuvan, kun saan valmiiksi.

Hopea oli vähän taipuisampaa käsitellä kuin 8 mm rautalanka. Ällistyttävää oli ohentaa 2 mm paksuinen hopealanka 1,5 mm paksuuteen vetämällä sitä teräslevyn reikien läpi, aina halkaisijaltaan hivenen pienemmän kuin edellinen. Pituutta tuli nelinkertaisesti tai enemmän. Kaasuliekissä hehkuttamalla langan sai jännitteettömäksi, noet sai pois sitruunahappoliemessä keittämällä.
Punoin kaksinkertaisesta langasta poralla pyörittämällä tiiviin kierteen, josta teen rannekorun, kolme punosta vierekkäin. Litistin valmista punosta pikkuisen valssaamalla. Laitan siitäkin kuvan sitten kun on valmista.

Käsityökoulussa jokainen päättää itse, mitä tekee kulloisestakin materiaalista ja ohjaaja neuvoo, miten sen voi toteuttaa. Kaikki tekevät siis erilaista, kukin oman mielensä mukaan. Se on koko kässäkoulussa kaikkein innostavinta sen lisäksi, että pääsee kokeilemaan niin erilaisia materiaaleja ja tekniikoita.
Hopeasta useimmat aloittivat tekemään hienoja, monimutkaisia ketjuja eli tekevät ensin pikku rinkuloita suuren määrän hopealangasta. Siihen ei minun kärsivällisyyteni riitä.