Tauti vei kirjoitushalutkin muutamaksi päiväksi. Tänä aamuna tuntui ensimmäistä kertaa paremmalta herätessä, alan siis toipua.
Vintti pyysi kuvia ruskeista lautasista ja laitan niitä tähän. Tuntuu mukavalta, kun näihin on kiinnostusta! Vaan taas täytyy todeta, että kuvata en osaa: otin kuvia kännykällä ja kameralla, erilailla valoilla ja säädöillä, salamalla ja ilman. Koneelle siirrettynä yksikään kuvista ei ollut edes tyydyttävä enkä saanut niistä käsittelemälläkään kunnollista. Tähän minun täytyy paneutua ja opetella.
Nämä kuvat eivät vastaa todellisuutta kovin hyvin, mutta vadit on jo eilen toimitettu tilaajalle eli en voi ottaa uusia kuvia enää. Noissa on kuitenkin läpinäkyvää kanelinruskeaa, joka oli tosi kaunis sävy ja osittain opaalia kahvinruskeaa, läpinäkyvää hiekanruskeaa, tummanharmaata, opaalivalkoista ja alemmassa myös mustaa. Kaksi alinta on siis sama lautanen, toinen kuva on otettu salamalla ja toinen siten, että alla on kangas ja kirkasvalolamppu. Näyttää lähinnä röntgenkuvalta.
Näiden vatien ja muiden lasitöiden tekemisessä suunnittelu ja sommittelu on kaikkein mukavinta, vaikka kivaa on toteuttaminenkin. Kaikki mallit on ihan omasta päästä tehtyjä ja tähän mennessä kaikki on erilaisia. Oikein mitään esikuvaakaan minulla ei ole ollut, ainoa päässäni ollut visio oli muutama vuosi sitten Roomassa kaupassa näkemäni yksi Muranon lautanen, joka oli kuitenkin ihan erilainen kuin nämä. Se oli kuitenkin oikeastaan ensimmäinen lasiesine, johon ihastuin. En ole aikaisemmin erityisesti edes pitänyt lasista, mutta nyt olen siihen ihan lääpälläni: värit ovat niin ihanat, kun valo tulee lasin läpi!
En muista, joko aikaisemmin kerroin, miten sattumalta päädyin lasin pariin. Toissa kesänä olimme Pohjan Kisakeskuksessa perheiden liikuntaleirillä (A-lomilta sai lomatukea) ja käytiin Fiskarsissa. Kuopus, silloin 12 v. halusi puhaltaa lasia ja minäkin innostuin kokeilemaan, kun se näytti niin hauskalta. Tällaiset teimme:
Sinivihreä on pojan ja punasininen minun tekemäni. Korkeudet 44 ja 29 cm. Sininen alaosa on vielä liekitetty metallinhohtoiseksi (jostain syystä en päähäni sitä tarkoittavaa sanaa). Sattumalta osuin kotikaupungin kaduilla uuteen lasikauppaan, jossa järjestettiin myös sulatuslasikursseja, ilmoittauduin ja tiesin heti mitä haluan tehdä: juuri näitä vateja. Kurssin vetäjä ensin vähän vastusteli, että pitäisi harjoitella pienemmillä töillä, mutta pidin pääni. Tämä oli ihka ensimmäinen työ, jonka sen viikonlopun aikana tein:
Edellisessä postauksessa oleva iso turkoosi vati salaatin alla ja sen erikuvioinen pari olivat seuraavat. Tilasin ison muotin Saksasta silloin heti samantien, koska tämä neliskanttinen, loivasti kaartuva muoto oli se, mitä halusin tehdä. Edelleen se on ainoa muottini, mutta en ole vielä muuta kaivannutkaan, pidän tästä eniten.
Tämä taisikin olla jo sitten seuraava. Koko 31 x31 cm.
Tuntuu, että nyt lasin parissa kirkastuu kaikki se, mitä olen aikaisemmin tehnyt nuorempana kutomisen (kangaspuilla) ja muun suunnittelun ja myöhemmin mm. silkinmaalauksen parissa. Tätä minä haluaisin kaikkein eniten tehdä: suunnitella ja toteuttaa esineitä ja tekstiilejä. Tiedän kuitenkin, ettei sillä elä enkä haaveile siitä enää ammattia, riittää kun saan tehdä näitä.
Kommentit