Trallallei, aamupaino 73 kg, heisulivei!

Ja kävelylläkin käytiin, ja Janne Ahonen voitti. Hieno päivä!

Kaiken kukkuraksi laitoin hyvää ruokaa: kalkkunanrinta uunissa portviinissä haudutettuna, tummaa riisiä ja Toscanan vihanneksia (pussista), maistui hyvältä kaikkien todistajien mielestä.
Koska minulla on uusi ihana rautapata, ruskistin  (valmiiksi suolatun, Portti) vajaan kilon kalkkunanfileen (7,50 € eli ei mikään tolkuton hinta) voissa padassa, päälle olin hieronut vähän salviaa ja mustapippuria. Sitten uuniin, reilu loraus miehen tuliaisiksi saamaa portviiniä (punaista, valkoinen olisi ollut parempaa) ja myöhemmin lisää, yhteensä noin 1½ dl. Tipu oli uunissa tunnin verran 150 asteessa, katsoin mittarilla sisälämpötilaksi poisotettaessa 65, kannen alla lämmön tasaantuessa nousi varmaan ad 70. Että voi saada helpolla hyvää! Ja ihana kastike paistoliemestä, vähän kermaa ja Maizenaa joukkoon.
Oli mukavaa pitkästä aikaa kokeilla jotain uutta, ruoanlaittoinnostukseni on ollut kauan melko olematonta. Aina samat viritykset jos niitäkään.
Tuon kalkkunanrinnan suhteen ruskistaminen ei olisi ollut välttämätöntä, löytämissäni ohjeissa lihaa oli marinoitu portviinissä ja sitten paistettu uunissa ensin 175 asteessa 15 min ja 125 asteessa tunti. Mutta näinkin onnistui hyvin. Ja salvia sopi mielestäni hienosti, sitä vain sattui nyt tekemään mieli.
***
Edit.
Poistin tästä välistä pätkän tekstiä, joten aihe hyppää nyt asiasta Kouvolaan. En keksinyt uutta aasinsiltaa, joten hypätköön.

Yhtä vanhaa elokuvaa metsästin kauan, Roger Vadimin "...ja Jumala loi naisen". Sain viimein tilattua sen yhden dvd-liikkeen kautta englanniksi tekstitettynä. En ollut koskaan onnistunut näkemään sitä aikaisemmin edes elokuvakerhoissa. Tykkään vanhoista Brigitte Bardot -leffoista (ja mieheni suorastaan jumaloi niitä) ja samoin Marilyn Monroen elokuvista. Viimeksi mainituissa suosikkikohtaukseni on "My heart belongs to Daddy" elokuvassa "Let´s make love", en muista mikä se  on suomeksi.

Luultavasti nuo Monroe-leffat muodostuivat suosikeikseni, koska tunsin itse olevani niin poikatyttö ja sitten myöhemmin suorastaan miesmäinen nainen -en niinkään ulkoisesti kuin sisäisesti. Enää en kylläkään tunne, olen naisistunut iän myötä. Varmaan koko tunne miesmäisyydestä johtui lähinnä siitä, että olen muistuttanut monin tavoin enemmän isääni kuin äitiäni. MM on ollut pehmeänpyöreässä herkullisuudessaan oikein vastakohta minun sisäiselle naiskuvalleni.