Tuo polkupyörällä Kanarialle taisikin olla ihan hyvä ajatus. Kautta Pletskiplätskin parran! Ollaanhan me miehen kanssa harjoiteltu jo kaksikymmentäviisi vuotta sitten ajamalla pyörällä Jyväskylästä Kuusamoon.
Se olikin tosi kiva reissu. Polkupyörällä liikkuessa näkee ympärilleen ihan eri tavalla kuin autolla. Me ei pidetty turhaa kiirettä, ajettiin 40-80 km päivämatkoja ja pistettiin illalla keltainen soputeltta pystyyn joko vaan johonkin mukavannäköiseen paikkaan metsään tai pari kertaa leirintäalueelle, että pääsi suihkuun. Kolilla viivyttiin pari päivää, oli niin komeaa. Sieltä pääsikin laivalla Nurmekseen, mikä oli onni, koska Kolilla alas Pielisen rantaan oli niin hurja ja pitkä alamäki, että hirvitti ajatuskin sen takaisinpäin polkemisesta ylös päätielle.
Kolilla vuonna -81.
Ennätys tehtiin Nurmeksesta Kuhmoon, jonka 80 km ajoimme neljässä tunnissa, kun ukkonen ajoi meitä takaa. Se oli meiksi, ei-erityisen-urheilullisiksi-henkilöiksi hieno suoritus, etenkin kun Kuhmoon päin on kohtalainen nousu.
Parhaiten matkasta jäi mieleen se, että perjantaina ei ehditty ennen viittä Lentiiran postiin, josta oli tarkoitus nostaa rahaa. Se oli aikaa ennen pankkikortteja ja kännyköitä. Loppui rahat ja loppui ruoka. Niinpä oli ajettava yhtä soittoa 150 km Ämmänsaaresta Kuusamoon, johon tultiin aamulla neljältä. Mikään missään koskaan ei ollut näyttänyt yhtä kauniilta kuin Kuusamon Kitkantie silloin. Vanhempani asuivat tuolloin Kuusamossa ja kyllä oli harvinaisen ihanaa päästä ruokapöytään ja nukkumaan.
Näin jälkeenpäin sitä on kiva muistella, mutta silloin tuntui, ettei se korpitaival lopu ikinä. Rakastin kiihkeästi katulamppuja sen jälkeen, ja ihaninta mitä saatoin kuvitella, oli kioski. Muistaakseni taitoimme sitä metsätaivalta 15 tuntia hyvin vähin eväin, viimeinen hernekeittopurkki syötiin kylmänä maitolaiturilla istuen. Tunto palautui ahteriin joskus syksyllä.
Se oli kyllä aika ekologinen matka. Otetaan kuitenkin pankkikortit matkaan, kun lähdetään sinne etelään päin porukalla polkemaan, ja riittävästi evästä. Ja jos me vedetään sitä kirkkovenettä perässä niin jokuhan voi aina mennä sinne vähän pötköttään, jos väsyttää. Illalla käännetään se nurinpäin teltaksi, ja airoilla voidaan kampata muutama kivannäköinen paikallinen kertomaan alueen historiasta.
Kommentit