Luova päivä tänään. Olen tehnyt koko päivän lasitöitä, piirtänyt malleja ja kaivertanut. Käsi on puoliksi puuduksissa, kun olen tuntikausia käyttänyt omaa somaa pientä kaiverrusporaani Proxxonia. Tykkään siitä niin että voisin vaikka pussata! Rakkaus on yksipuolista, mutta ei se kai pane pahakseen, koska toimii ihan hyvin. Homma on hidasta, mutta minulle palkitsevaa.

Eilen illalla myöhään katsoin sähköpostini. Edellisen kerran olin näemmä katsonut 8.1. eli pitäisi kai hävetä - nykyään kai se on sama kuin kävisi postilaatikolla viikon tai kahden välein. Useimmiten saan sähköpostia Gudrun Sjödeniltä ja HobbyHallista.
Tällä kertaa minua odotti kuitenkin oikea hyvien uutisten suma.

Siskolta oli tullut ihana lapsuudenaikainen valokuva, joka viritti monet muistot mökkikesistä.

Paras ystäväni tarjoutui opastamaan minua itsensä johtamisen jalossa taidossa, joka lienee juuri sitä eniten tarvitsen juuri nyt: toiminnanohjauksen kehittämistä. Tähän asti olen ollut vastahakoinen hänen opastettavakseen, mutta sepä taitaakin johtua siitä, että joudun menemään omalle epämukavuusalueelleni (eli tekemään jotain muutakin kuin vetelehtimään joutilaana). Eilen illalla vielä ajattelin, että tämän asian fokukseen ottaminen ei ole ihan vielä ajankohtaista. Aamulla herätessäni tajusin ensi töikseni, että hänhän tarjoaa minulle kultalautasella juuri sitä, mitä tarvitsen. Sisäisen aikuisen kasvattamista. Ammattimme sivuavat sen verran toisiaan, että voimme puolin ja toisin hyödyttää toisiamme tiedoillamme. Näin se elämä kuljettaa - alunperin lähdimme koulun jälkeen opiskelemaan ihan erisuuntaisille aloille, hän humanistiselle puolelle, minä luonnontieteelliselle.

Kolmas ilouutinen sähköpostissa oli vuosikausia haaveilemani koulutuksen alkaminen jo tämän vuoden syksyllä, siitä tuli ilmoitus ja hakupaperit. Juuri aamulla olin sanonut miehelle, että olen päättänyt hakea koulutukseen, vaikka joutuisin maksamaan sen kokonaan itse. Ainoa elämäni, en voi muutakaan. Nykyinen työni on niin raskasta, etten jaksa sitä ilman lisäkoulutuksia - koulutuksesta saa aina enemmän virtaa kuin mistään muusta (kahvi ja suklaa mukaanlukien).

Ja vielä neljäntenä tuli tieto, että ensi syksyn kurssikokous pidetään Ranskassa, yhden opiskelukaverin kotikaupungissa Besan _conissa (tarkoituksella kirjoitettu näin hakukoneiden hämäämiseksi). Vau. Siitäkin tuumin ensin, että eihän minulla ole rahaa, en voi lähteä -ja aamulla ajattelin siitäkin asiasta toisin. Olen vaikertanut täälläkin siitä, että haluaisin kiertää Keski-Euroopan vanhoja kaupunkeja - no, B:ssa on erinomaisesti säilynyt vanha keskusta. Luin netistä, en ollut koko kaupungista nimittäin koskaan kuullutkaan. Ja aloin miettiä, aionko odottaa vanhuutta vai seuraavaa elämää, ennenkuin teen mitä haluan.

Täytynee alkaa tekemään enemmän töitä.