Elämä on täynnä yllätyksiä.
Toissailtana oikea polveni kyllästyi tehtäviinsä ja halusi lopettaa kävelemisen. Toisinsanoen joka askeleella alkoi sattumaan, vaikka en ollut tehnyt mitään, olin ihan tavalliseen tapaan raahustamassa olohuoneen halki. Eilen polvi turposi ja oli jo hankalampi, tänä aamuna ihan turvoksissa. Pääsin terveyskeskukseen tutulle lääkärille, joka punkteerasi polvesta 50 ml eli puoli desiä nestettä, 1 ml kortisonia tilalle. Ja levossa olisi pitänyt olla sen jälkeen, mutta kuinkas kävi: esikoinen kipeytti oman polvensa lenkillä niin että piti lähteä hakemaan se autolla kotiin muutaman kilometrin päästä kun ei täällä muitakaan ollut. Yhtään ei olisi kestänyt varata jalalle, sattui eikä polvi kannattanut. Kotiin tultua tunsin oikein miten neste kertyi polveen, nyt se on taas ihan pinkeä ja kipeämpi kuin koskaan. Oikea jalkapallo. Onneksi vähitellen särkylääke alkaa auttamaan.

1202031.jpg

Punktio meni siis ihan hukkaan. Harmittaa ja sattuu.
Olen jo eilen varannut uudelleen ajan ortopedille, että sovitaan tähystyksestä ja leikkauksesta, koska siellä syksyllä kerran kolme irtokappaletta todettiin nivelen sisällä. Joku luunsiru siellä ilmeisesti siirtyy aina välillä huonoon paikkaan, koska polvi tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä, välillä kestää rasitusta ihan hyvin ja välillä ei askeltakaan. En ymmärrä, miten minulla meni niin jauhot suuhun, etten saanut sanottua vastaan kun ortopedi silloin sanoi, että katsotaan nyt vielä kuukauden ajan miten se siitä rauhoittuu. Siihen mennessä olin katsonut jo kaksi ja puoli kuukautta eikä se ollut siitä miksikään tullut.
***

Oli ihanaa saada kehuja noista töistäni, kiitos kaikista kommenteista. Koskaan ei voi omista tekeleistään olla ihan varma, miellyttävätkö ne vain minua itseäni vai ehkä jotain muutakin. Olenhan tehnyt niitä vain omaksi ilokseni, lahjoiksi ja muutaman tilauksesta.
Pyörittelin viime vuonna eri kanteilta ajatusta, tekisinkö niitä enemmänkin ja alkaisin myymään joko netin tai jonkun liikkeen tai messujen kautta, mutta en ole halunnut ainakaan vielä tehdä siitä bisnestä. Teen sitä mukaa kuin huvittaa ja annan pois tai myyn sitä mukaa kuin on tarvis.
Materiaali, valmistuskustannukset, aika ja vaivannäkö ovat sen verran suuret, ettei siitä voi ajatella mitään ansaitsevansa. Paitsi mainetta ja kunniaa, tekemisen iloa ja omanarvontunteen nousua!