Ihanan leppoisa lepopäivä. Nukuttiin pitkään, joskin mies aamulla valitti ettei saanut unta, koska kuorsasin niin kovasti. Voi raukkaa. En voi edes auttaa asiaa, koska kuorsaan vain nukkuessani enkä pysty silloin paljon huomioimaan ympäristön tunteita. Kuorsaan kuulemma niin selällään, mahallaan kuin kyljelläänkin, ettei edes tennispallo yöpaidan selkään ommeltuna auttaisi. Ei hän muuten ole kuorsaamisestani valittanut, mutta tulin kysyneeksi tänä aamuna, oliko hän nukkunut hyvin. Oli sitten kun oli mennyt olohuoneen lattialle nukkumaan.
Osat on tässä vaihtuneet, aikaisemmin minä valvoin kun hän kuorsasi.

Ja keskimmäisen 16-vuotispäiviä kahviteltiin sukulaisten kanssa. Erityismukava yllätys oli, kun siskon vanhempi poika oli kihlattunsa kanssa mukana. Sain samalla annettua heille jo yli puoli odottaneen kihlajaislahjan, samantapaisen itsetekemäni lasivadin, kuin aikaisemmissa kuvissa oli toiseksi ylimmäisenä (musta-metalliraidallinen). Onneksi se kuulemma sopii heidän sisustuksiinsa ja makuunsa. Vihjailinkin, että olisi mukava käydä joskus kylässä.

Pätkiskakku oli hyvä, mutta suorastaan ylettömän makea - me tosin päivänsankarin toivomuksesta lisäsimme siihen vielä ylimääräisen kuorrutuskerroksen. Yhteensä kakkuun tuli puoli kiloa suklaata. Pohjaan ensin pussillinen Pätkiksiä, kuorrutukseen 200 g tummaa suklaata (ja 100 g voita) ja vielä sen päälle laitettuun suklaamousseen 100 g. Ohje löytyy monestakin paikasta, mutta laitoin tämän Peggyn G:n sivun tähän.
Ja päällä luonnollisen kokoinen näköispatsas sankarin ensimmäisestä leopardigekosta (nyt niitä on jo kolme), muotoiltu mantelimassasta ja kuvioitu sulatetulla suklaalla. Taiteilijana sankari itse, ja täytyy sanoa, että oli näköinen! Harmi, etten älynnyt ottaa kuvaa, nyt vasta tuli mieleen.
Kokonaiskalomäärä miljoona, mutta mitäs siitä, juhlat on juhlia. Käyn sitten joskus ensi viikolla taas puntarissa (tänä aamuna henkäyksen verran yli 73 kg).

Yöllä leivottu sitruunapiiras marenkihuntuineen oli raikas. Jostain syystä sen kohdalla toistui sama ilmiö kuin marjojen kanssa: minun suussani marjat ja viljatuotteet yhtäaikaa tekevät kitkerän maun, en tiedä miksi. Kaikki marjapiirakat, marjapuurot ja tässä tapauksessa siis myös sitruunapiirakka. Muistan tämän jo lapsesta asti, kun olisin muuten tykännyt mustikkapuurosta, mutta tämä kitkerä sivumaku pilasi aina makunautionnon. En tiedä mistä on kysymys, ehkä jostain minun suulleni ominaisesta bakteerikannasta? Olenko ainoa, tunnistaako kukaan muu vastaavaa ilmiötä? Muut leivonnaiset ja marjat kaikissa muissa muodoissa maistuvat ihan normaalilta.