Kiva päivä. Leivoin Pätkiskakun ja sitruunatortun huomiseksi keskimmäisen sukulaissynttäreille, ihana tuoksu leijuu huushollissa. Koska leivon lähinnä juhliin, hämmästyn joka kerta, kuinka nopeaa ja helppoa se onkaan - miksi en leivo muulloinkin? Vastaus on yksiselitteinen: koska ei ole pakko.

Elämäni suurin määräävä tekijä on mukavuudenhalu, valitettavasti. Useimmat asiat teen vasta sitten, kun on pakko. Ja tässäpä onkin oiva muuttumisen paikka, vähän lisää viitseliäisyyttä, kiitos. Nimenomaan näihin kotihommiin siis.

Etsittiin tänään kaupoista keskimmäiselle sinistä vyötä, hän kun harrastaa taidoa, joka on yksi näistä kamppailulajeista, ja on menossa vyökokeeseen. Rampattiin kaupasta toiseen niin, että kuopus jo oli saada sätkyn, mutta vyötä ei löytynyt. Sen sijaan ihme oli, että tuo oireileva polvi oli ihan hiljaa ja käyttäytyi kuin ei olisi koskaan mitään vaivaa ollutkaan, mutta eilen kun olin vain kotona ja hissuttelin sisällä, se meni lukkoon aina vähän päästä. Vaan kerran näinkin päin.

Aivot on jo nukkumassa, minäkin menen.