Kone on ollut niin varattu, etten ole päässyt tänne polkkaamaan pariin päivään. Ja kun pääsin, oli nettiyhteys poikki -voi että se osaa olla joskus raivostuttavaa.

Onneksi olen päässyt kohtalaisesti liikkeelle ja ollut eilisen ja tämän päivän töissä. Jalalla on kestänyt kävellä, mutta aina vähän päästä polvi meinaa pettää alta ja rasittuu aika vähästä. Tavallista liikuntakykyäkin osaa taas arvostaa paremmin, kun vähän kokee rajoittuneempaa olemista.

Keskimmäinen täytti tänään kuusitoista vuotta. Iloinen poika! Ja kertakaikkisen ihana! Eilen katsottiin yhdessä hänen vauvakirjaansa ja minä muistelin hänen ensimmäisiä vuosiaan. Hän oli iloisin vauveli, mitä ikinä maa on päällään kantanut. Kaikesta kiinnostunut, huumorintajuinen jo ihan pikkuisena, ja voi sitä menoa kun hän lähti liikkeelle. Viime kesänä kokosin rippijuhliin seinälle kuvia hänestä eri vaiheissa, se oli tosi mukavaa. Olen pitänyt ne pinossa, ja katselen niitä aina silloin tällöin, samoin kuin vastaavaa pinoa esikoisesta. Hänestä tein samanlaisen kokoelman ensin rippijuhliin ja sitten YO-juhliin. Ensi kesänä kuopuksesta.
Keskimmäiseni yksi trauma elämässä on se, että kuopuksen ollessa pieni olin niin rasittunut kolmen lapsen äitinä, että hän jäi  oikeastaan kokonaan isänsä hoidettavaksi vuoden tai kahden aikana. Onneksi mieheni onkin ominaislaadultaan hoivaava lapsille. En jaksanut kahta pientä kerrallaan, varsinkaan siinä vaiheessa kun palasin äitiyslomalta töihin ja tein ylettömän pitkää päivää uudessa työssä, samaan aikaan vielä opiskellen. Kesti kauan, ennenkuin sain solmittua uudelleen hyvän suhteen tähän keskimmäiseeni, jonka vauva-aika on kuitenkin ollut elämäni onnellisinta aikaa. Kolmivuotiaana hän ei tullut edes syliini. Tämä on yksi elämäni kamalista asioista. Jos yhden ainokaisen asian elämässä saisi muuttaa näin jälkikäteen, olisin kotona lasten kanssa huomattavasti pitempään ja keskittyisin siinä vaiheessa kasvattamaan itseäni äidiksi -viis muusta. Onneksi on ollut mahdollisuutta korjata tilannetta kaikkien näiden vuosien aikana.

Pakko mennä nukkumaan, huomenna vielä työpäivä.