En malta olla vastaamatta meemiin, vaikka pitäisi olla silittämäsä poikien paitoja huomista itsenäisyyspäivän juhlaa ja keikkaa varten. Keskimmäisellä on ensimmäinen keikka kotipaikkakunnan ulkopuolella, suorastaan ulkomailla eli Uuraisilla!

Mutta nyt humpsahdan lapsuuteen, jonne minut huikkaa Katriina Omenapuun alta.

Kerro jokaisen sanan kohdalla, mitä asioita tai tunnelmia sanasta tulee mieleen. Jos juuri siitä sanasta ei tule mitään mieleen niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä sanasta. Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon tarinaa.
Lopuksi: Keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele sanaan liittyviä lapsuudenmuistoja.

Kampa: Yläkerrassa asuu Milja, joka on minua vuoden nuorempi. Minä olen viisi, hän on neljä vuotta. Koska hiusten kampaaminen tuntuu ihanalta, kampaamme vuorotellen toistemme tukkaa.

Lintu: Mökin järvellä pesi joka vuosi kuikkapariskunta. Kuikan huutoa kuunneltiin iltaisin ja ihailtiin lintujen tyylikästä väritystä. Keväällä teerien kukerrus kuului mökkielämän äänimaailmaan. Lähempää sai seurata västäräkkien elämää, niillä oli pesä mökin takana puupinossa.

Meri: Vaikka meri oli Oulussa lähellä, meren rantaan pääseminen oli aina jotenkin juhlaa. Usein ajettiin Toppilan satamaan tai Nallikariin ihan vain ihailemaan merta. Se teki vaikutuksen joka kerta ja tekee edelleenkin. Ja syykin on sama: merta pitkin pääsee minne vain. Meri oli lapsuuteni internetti, kuviteltu yhteys koko maailmaan.

Kitara: Thompsonin pianokouluvihkossa, ykkösessä tai kakkosessa, oli yksinkertaistettu versio kappaleesta "Kaksi kitaraa". Ainoa kitara, jota itse soittelin, oli munaleikkuri.

Kello: Alakouluikäisenä sain kellon, jossa oli leveä nahkaranneke, vaalea. Se oli hieno ja muodikas niinkuin lakkanailontakkikin.

Oksentaminen: Pahinta oksentamisessa oli se, että kirveleviä ruoanpaloja meni aina nenään eikä niitä saanut millään pois. Kammosin oksentamista, oikeastaan jossain määrin kammoan vieläkin. Nuoruusiän painajainen oli migreeni, jonka ajatteleminenkin saa edelleen pahoinvoinnin aallon kulkemaan lävitseni.

Mumma: Mummalle sai mennä aina ja joka päivä siellä oltiinkin. Hauskinta oli kokeilla Mumman hattuja alkoovissa peilikaapin edessä. Kun tuli nälkä, Mumma keitti pottuja ja sipulivoita, joka oli ihanaa, tai sitten leikkasi jästileipää. Koko lapsuuteni ajan Mumma oli 52-vuotias, minun mielestäni, tosi vanha siis.

Kirja: Annikki Setälän "Hiiriperheen tarina" oli ihan puhki luettu. 5- tai 6-vuotiaana luin isälle ja äidille ääneen sivun mittaisen tarinan "Hanhiemon satuaarteesta", se oli "Kultamunia muniva hanhi". He vain lukivat lehteä eivätkä tajunneet mikä vallankumouksellinen muutos elämässäni oli tapahtunut. Ensimmäinen ikioma kirjani oli Tuovitätiltä saatu "Seitsemän joutsenta".
Kirjat olivat aarteita ja Oulun kaupunginkirjaston eli Ainolan juhlavan portaikon kumisten kaiteitten haju ikuisiksi ajoiksi mieleeni syöpynyt: ehtymätön elämysten lähde ja tie seikkailuun, tietoon, uusiin maailmoihin.

Pipo: Täh?

Metsä: No nyt taas päästiin asiaan. Paras metsä oli kuiva kangasmetsä, jossa on ohut humuskerros ja sen alla hiekkaa. Sellaisessa metsässä oli mukava leikkiä ja kulkea. Inhottava metsä oli tiheä lehtomainen lehtimetsä, jossa oli saniaisia, haisi muurahaisille ja sääskiä ja mäkäräisiä inisi pilvinä ympärillä. Ja olisi pitänyt poimia mustikoita ja oli kuuma ja jano.

Ukkonen: Ukkonen oli komeaa, en muista erityisemmin pelänneeni sitä lapsenakaan. Komeinta oli seurata ukkosta mökillä, kun salamat leiskuivat järven yllä ja laskettiin jyrinän alkamisesta kuinka kaukana ukkonen on. Myöhemmin kuulin tarinoita pallosalamoista ja niitä pelkäsin vaikken itse ole koskaan ilmiöön törmännyt.


***
Nyt joudun jättämään meemin kesken, muuten en pääse aamulla ylös.