Eilisiltainen postaukseni näyttää hävinneen blogiavaruuteen, olin varmaan unohtanut tallentaa sen koneelta lähtiessäni. Keskeinen sisältö siinä kuitenkin oli se, että on flunssa ja se on tylsää.
Olen tänään ollut jopa töistä pois. En halua mennä sinne räkimään ja aivastelemaan ja tartuttamaan kaikkia muitakin enkä olisi jaksanutkaan.
Sen sijaan olen uppoutunut romaaneihin ja se on ollut hupaisaa. Osuin lukemaan Luolakarhun klaani -sarjaa, koska olen ollut niin kiinnostunut muinaisista ajoista ja ihmiskunnan varhaisemmista vaiheista. Vaikkei se kielellisesti mikään ilotulitus olekaan, ja toistelee tarpeettomasti samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, on se hauskaa luettavaa toisaalta muinaisten olojen osittain löytöihin ja tutkimuksiin perustuvine tietoineen, osittain huvittavine liioitteluineen. Päähenkilö ehtii tehdä kaikki ihmiskunnan kymmenien tai satojen tuhansien vuosien aikana tekemät merkittävät keksinnöt omin päin muutamassa vuodessa. Cro magnon -ihmiset käyttäytyvät kuin Ludvigin hovissa, miehet kohtelevat naisia paremmin kuin 1900-luvun Euroopassa, ja Emon iloihin perehdytään hyvin antaumuksella ja niitä kuvataan kirjoissa perusteellisesti. Koska en halua sivuilleni alan mainostulvaa, en muuta Emon iloja nykysuomelle, mutta ei kai ole vaikea arvata, mikä kivikaudella oli tärkein tai ainoa hupi?

Huomasin, että edellisen lukemani varsinaisen tarinaromaanisarjan kirjoittaja Diana Gabaldon onkin saanut tärkeimmät vaikutteensa tästä Luolakarhun klaani -sarjasta ja suorastaan kopioinut siitä monet keskeiset kuviot. Gabaldon on vain parempi kirjoittaja ja henkilökuvaaja. En ole varmaan nuoruusvuosieni jälkeen lukenut paljon mitään näin selkeästi viihdekirjallisuutta, mutta olen löytänyt näistä aivan uuden alueen!

Seuraavaksi alan varmaan ostaa Harlekiinisarjaa S-marketin kassalta.