Olen pitänyt blogissa taukoa, ei ole tehnyt mieli kirjoittaa. Tuntui monta päivää, etten voisi olla kirjoittamatta Tuusulan tapahtumista, mutta nytpä kuitenkin kirjoitan.

En voi olla miettimättä kuolleiden, tapahtumat kokeneitten ja perheitten  tuskaa. Olen kerran odottanut suuronnettomuuden jälkeen perheiden kanssa nuorten uhrien tunnistamista ja tietoja kuolleista, ja se oli todella raskas päivä, yksi elämäni raskaimmista. Vaikka luulisi, että omat henkilökohtaiset traumat aktivoituvat, kun jotain kamalaa tapahtuu, niin eniten minulla nousi mieleen se myötätuska perheiden lamaantuneessa odotuksessa. Jokin toivonkipinä elää siihen asti, kun näkee kuolleen läheisensä.
Minulla ei ole mitään linkkiä tapahtuneeseen, ainoastaan Tuusulassa asuva ystäväperhe, joka näyttää selviytyvän tapahtuneesta hyvin. Heidän sukulaisperheessään samana päivänä sattunut kuolemantapaus antaa surulle oman suuntansa.

Minulle tuo hirveä nuorten joukkomurha on ollut järkytys niin kuin varmaan muillekin. Tiedän oman työni pohjalta kuinka kauan ja laajalle sen jäljet tulevat vaikuttamaan. En ole halunnut torjua tapahtuman aiheuttamaa surua ja pahaa oloa, vaikken olekaan osallinen. Omat teini-ikäiseni miettivät, että olisivat voineet itse olla siinä tilanteessa. Onneksi he osasivat sanoa ajatuksiaan ja tunteitaan ääneen.
***

Elämä on jatkunut kuitenkin aika tavallisia ratojaan. Viikonloppuna tapasin ystäviä, suunniteltiin yhden ystävän 50-vuotisjuhlaa. Kudoin hänelle vanttuut. Niistä tuli oikein hyvät. En ole vuosiin tai vuosikymmeniin kutonut ja yllätyin, kuinka nopeasti lapaset tulivat valmiiksi, parissa illassa. Olen hidas kutoja, kun en ole treenannut, mutta jälki tyydytti.
Kutoessa tulin tehneeksi jotain muutakin, jota teen tosi harvoin, nimittäin katsoneeksi televisiota. Tuntui, että molempina iltoina oli harvinaisen paljon lähietäisyydeltä ampumista ja väkivaltaa. Iljetti, en pystynyt katsomaan. Enkä voi käsittää, miksi nimenomaan ihmisen julmuus ja väkivalta on se alue, josta tehdään ohjelmia, joita ostetaan ja halutaan katsoa. Minä en halua.