Eilen päivällä olin väitöstilaisuudessa, miehen opiskelukaveri väitteli. Vastaväittäjä väitti vastaan. Väittelijä voitti.

Oli mukava tavata miehen opiskelu- ja työkavereita, joista en moniakaan tuntenut ennestään. Jostain syystä en ole tullut olleeksi paljonkaan mukana miehen opiskelu- ja työjutuissa, paitsi soittojutuissa keikoilla. Tulin esitellyksi varmaan neljällekymmenelle ihmiselle. Oli helppo olla mukavien ja itseä nuorempien ihmisten joukossa, en tuntenut itseäni yhtään vieraaksi siinä porukassa. Pyörin mukana ku paska rattaassa, niinkuin äitini kauniisti sanoi minusta lapsena.
Mies oli illalla karonkassakin ja vei sinne mennessään yhden lasilautasistani, jonka alan yhdistys halusi ostaa minulta väittelijälle lahjaksi. Olin ihan otettu. Paketoin työn kauniisti sellofaaniin, ja omasta mielestäni se oli ihan edustava, vaikka onnittelukaiverrus pohjassa meni kyllä vähän vinoon. Kirjoitusvirhettä ei onneksi tullut, sitä olisi ollut vaikea korjata.

Tänään päivällä oli taas hieno juhla, erään musiikkitalon vihkiäiset. Paljon musiikkia ja pieni vihreä ministeri Pekkarinen puhumassa. Ja erinomainen buffetpöytä, oikeastaan yksi parhaista, mitä muistan. Tämän muistan hyvin, koska tilaisuus oli tänään ja se oli alkoholiton.

Ja miehellä on nyt illalla paraikaa vielä yhdet juhlat, että kyllä meidän elämämme on yhtä juhlaa vaan.

Ensi keskiviikkona täytän viisikymmentä vuotta. Silloin en aio juhlia, mutta olen kyllä kotona, aluksi meinasin vahingossa laittaa senkin työpäiväksi. Olin aikonut siivota nyt viikonloppuna siltä varalta, että appivanhemmat tai jotkut muut tulevat asianomaisena päivänä käymään, mutta en ole ehtinyt näiltä menoiltani. Ehkä huomenna. Ehkä. Ehkä leivonkin, ainakin kakun.

Nyt nukkumaan, illat ovat alkaneet venyä taas liian pitkiksi ja aamut vastaavasti. Ötyä.