Terve taas viikonlopun jälkeen. Kävin Lahdessa sukulaisystävän luona - meillä oli siellä yhden aikaisemman elämäntaitoryhmän tapaaminen. Kymmenen vuotta sitten tuo porukka muodosti ensimmäisen kaksivuotisen ryhmän, johon osallistuin. Tapasimme silloin neljä kertaa vuodessa aina viikonlopun kerrallaan, ja se ryhmä muutti elämäni, oikeastaan pelasti minut. Olin ollut aina sisintäni tiukasti piilossa pitävä roolinvetäjä, vaikka ulospäin sujuva ja sosiaalinen. Vähitellen uskaltauduin siinä porukassa tulemaan esille ja olemaan myös epävarma ja tarvitseva ja oikeastaan vasta sen myötä olemaan myös aidossa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Pitkä tie, ja kehitys jatkuu.
Muutama vuosi ryhmän loppumisen jälkeen joku ehdotti tapaamista, ja sen jälkeen olemme tavanneet puolen vuoden välein aina yhden sunnuntain kerrallaan. Se on ollut hyvä foorumi edelleen monien asioiden peilaamiseen ja käsittelyyn, voi saada tukea, toisia mielipiteitä, päivittää omia käsityksiä itsestään.

Kävin ystäväni kanssa teatterissa, hällä kun sattui olemaan pari vapaalippua. Huhhuh, ei ollutkaan mikään kepeä viikonlopun kevennys: ´Kohtalona murha´ oli näytelmän nimi, ja aiheena neljä kertomusta henkirikoksista: raiskatun ja tapetun teinitytön vanhempien, paloittelumurhan tekijän, tyhmyyttään ryöstömurhaan mukaan joutuneen ja armosta vanhentuvan vammaisen lapsensa tappaneen vanhuksen näkökulmat.  Hieman liian osoitteleva ja itsestään selvä se oli sanomaltaan: pahantekijällä on huono lapsuus, ei kannata olla liian sinisilmäinen ja tyhmä, läheiset kärsivät syyllisyydestä kun joku kuolee, armomurha voi olla armollinen. Olisin viettänyt mukavamman viikonlopun ilman tuota teatterikokemusta, mutta en olisi jäänyt yhtään ajatusta vajaaksi.

Mukavampaa oli tehdä pikku pihatöitä siellä: tyhjennettiin rännejä, putsailtiin lehtiä katoilta ja jotain muuta pientä.
Huomaan nykyään, että reissuaminen sinänsä rasittaa minua enemmän kuin ennen: 170 km ajo sinne lauantaiaamuna (jostain syystä lähes unettoman yön jälkeen) ja sama takaisin sunnuntai-iltana oli rasitus, kun ennenvanhaan se ei olisi tuntunut missään. Kai tuo ikä tässäkin vaikuttaa.

Huomaan, että tuli nälkä - iltapalalle! TV:n ruokaohjelmat pitäisi kieltää.