...mutta onneksi se meni äkkiä ohi. Lähdin ennen puoltapäivää eli heti aamiaisen jälkeen taas rakennuspuuhiin ja otin kuopuksen mukaan. Mies olikin jäänyt mökille yöksi ja esikoinen mennyt aamulla suoraan rimpsalta hommiin. Keskimmäinen oli leirillä.
Jokseenkin välittömästi mökillä alkoi kuopuksen marina: lähdetään kotiin, ei ole mitään kivaa tekemistä, en jaksa olla, en halua tehdä hommia. Aloin tuntea sympatiaa lasten pahoinpitelijöitä kohtaan.
Lopulta en jaksanut enää kuunnella vaan tunnin työskentelyn jälkeen lähdin viemään häntä kotiin ja ajattelin jäädä itsekin tekemään kotitöitä. Perillä huomasin, että minulla on molempien autojen avaimet taskussa. Suusta tuli ihan huomaamatta "voi saatanan perkele!" aika kovalla äänellä - ei siinä muuten mitään, mutta keskimmäinen oli tullut kotiin seurakunnan leiriltä ja kaverinsa istui sohvalla järkyttyneen näköisenä. Öh.

Nyt ruoanlaittoon. Tsau.