Tätä ruutua muistelin eilisessä kirjoituksessa. Toivottavasti en ole ihan tuossa pisteessä, vielä. "Katsokaa, ajan ilman päätä!"
Oikeasti on pelottavaa, kun muisti huononee. Olen puhunut varmaan nelikymppisestä asti, että päädyn Kolun vanhainkodille ennenkuin täytän viisikymmentä, nyt on siis vajaa kuukausi armonaikaa jäljellä. Se lohduttaa vähän, kun kuulee, että samanlaisia fibauksia tapahtuu muillekin. Ehkä se ei sittenkään ole Alzheimerin tautia. Sen lisäksi, että muisti huononee, minulla tulee suusta joskus merkillisiä sanavalintoja. Esimerkiksi tänään aamiaisella kuulin sanovani kuopukselle: "Kävisitkö hakemassa lehden, että voin syödä sen samalla kun luen aamiaista?"
Olen näemmä taantunut, kun kuvituksenikin on Aku Ankasta. Onneksi vastapainoksi sain korkeakulttuuria, kun kuopus luki minulle eilisen illan ääneen Gilgameshta englanniksi samalla kun silitin pyykkiä. Tunsin meidän olevan oikein kulttuuriperhettä. Olen kyllä oikeasti iloinen, että hänkin on kiinnostunut kulttuurihistoriasta ja on innoissaan siitä, mitä lukee. Tietääkseni en ole kuitenkaan hirveästi yrittänyt tyrkyttää omia kiinnostuksiani jälkikasvulle, olen ajatellut, että jokainen saa löytää omansa.
Ja vielä suosikkiruutuni:
Kommentit