Eilen sitten ehtinytkään jatkaa kirjoittamista. Sen sijaan oli kiva pelata lapsen kanssa pitkästä aikaa. Välillä oli pitkä tauko, etten jaksanut pelailla enkä varsinkaan opetella uusia pelejä. Onneksi eilinen Carcassonne oli simppeli oppia eikä vaatinut välittömästi kovin kummoista strategioimista.
Erityisen ylpeä aikoinaan olin siitä, että jaksoin opetella Pokemon-korttipelin. Peliosastolla se taisi jäädä huippusaavutuksekseni.
***
Hopola ei kysynyt lisäinformaatiota Gilgamesh-eepoksesta, mutta kerron silti. Se on maailman ensimmäinen kaunokirjallinen teos 4000-5000 vuoden takaa, nuolenpääkirjoituksella savitauluille kirjoitettu. Eri puolilta nykyistä Irakia ja Lähi-Itää löytyneistä eri aikoina kirjoitetuista sirpaleista on koottu eepos, josta osia puuttuu edelleen. Sivistyneeseen maailman itsensä lukeva USA pommittaa paraikaa pölyksi loppuja mahdollisesti vielä maan uumenissa olevia kulttuuriaarteita.
Tarina lyhyesti:
Gilgamesh on Urukin ( Eufratin rannalla sijainnut yksi ensimmäisistä kaupunkivaltioista) kuningas, voimakas, mutta itsekeskeinen hallitsija, jonka itsevaltiaan otteista kansa ei pidä. Aruru-jumala tekee savesta villimies Enkidun Gilgameksen vertaiseksi. Paimen löytää Enkidun ja kesyttää hänet naisen, Shamhatin avulla. Rakasteltuaan naisen kanssa eläinten joukossa kasvanut Enkidu menettää viattomuutensa, eivätkä eläimet huoli häntä enää joukkoonsa. Shamhat kertoo Gilgameshista Enkidulle, joka estää tätä menemästä häätaloon viemään neitsyyttä morsiamelta, kuten hänellä on ollut tapana. Tapeltuaan tasavertaisesti miehistä tulee ylimmät ystävykset.
Gilgamesh haluaa tappaa kaukaista seetrimetsää vartioivan Humbaba-hirviömiehen ja Enkidu lähtee hänen kumppanikseen, vaikka vastustaa lähtöä. Monien vaiheiden jälkeen he onnistuvat tehtävässään ja palaavat Urukiin. Ennen kuolemaansa Humbaba kiroaa Enkidun, joka sairastuu ja kuolee. Gilgamesh suree loputtomasti ja tajuaa myös oman kuolevaisuutensa. Hän lähtee matkalle maailman ääriin löytääkseen Uta-napishtin, joka on selvinnyt vedenpaisumuksesta ja saanut ainoana ihmisenä jumalilta kuolemattomuuden vaimonsa kanssa. Lopulta hän löytää Uta-napishtin, joka kertoo hänelle vedenpaisumusta edeltävistä ajoista, mutta toteaa, ettei Gilgamesh voi tulla kuolemattomaksi niinkuin eivät muutkaan ihmiset. Gilgamesh palaa kotiin tietojensa kanssa ja tyytyy elämäänsä ihmisenä. Hänestä tulee hyvä hallitsija, joka ajattelee kansansa parasta.
Minuun tekee moni asia tuossa teoksessa suuren vaikutuksen. Eniten se, että jo 5000 vuotta sitten ihmiskunnan kulttuurin ollessa lapsenkengissään itse ihminen näyttäisi olleen iloineen, suruineen ja tapoineen samanlainen kuin nykyään. Noin lyhyessä ajassa biologista muutosta ei paljon voi tapahtuakaan. Kun ajattelee, että kielen eli kieleksi riittävän moniäänteisen ilmaisukyvyn arvioidaan kehittyneen vasta n. 40 000 vuotta sitten, se tuntuu järjettömän lyhyeltä ajalta.
Itse tarina on tietysti savitauluja vanhempi. Hieno kehityskertomus, jossa on erittäin paljon samaa kuin n. 3500 vuotta sitten kirjoitetussa Vanhassa Testamentissa (ainakin vedenpaisumus, josta jumalten valitsema ihminen pelasti eläimet ja viattomuuden menettäminen seksuaalisen heräämisen myötä) ja paljon yleisinhimillistä.
Lisäksi tuo kirjoitustaidon keksiminen on mahdollistanut koko nykyisen maailmamme, tiedon ja taidon siirtämisen pitemmälle kuin välittömään lähiympäristöön ja seuraavalle sukupolvelle.
Tiedonvälityksen nopeus näyttää olevan suoraan verrannollinen tekniikan kehitykseen (molempiin suuntiin), mutta ihminen se viisastuu silti aika hitaasti.
Kommentit