On tämäki aamu! Mää aattelin, että nyt on maattu selekäpiillä tarpeeksi ja tännään mää kiillotan kööki enstöiksee ja sitte teen palijo muutaki. Ensimmää kuiteski meniv varastoo ettimään sitä kirkasvalolamppua ko Hopola muistutti, moli unohtanu sen kokonaa. No sitei näkyny missää ja mää arvasi että soo josaki takkausten takana muitten tilipehöörie alla ja niihä se oliki, iha alimmaisena. Mum mies oli vähä siivonnu sielä varastosa. Kyllä se varmaan piristi se valo ja se liikunta mikä sen ettimisestä tuli, ainaki sitoli mukava tuijottaa ja luulla ettoo eteläsä.

Sitte ku sitä rupiaa muka oikeen touhusaa siivuammaa niin käy justiisa niinko mulle kävi: mää panin paistinpannul liejelle pestynä kuivumaa, laitoin ei-konneeseem menevät astiat likuammaa altaasee, päätil laittaa lakanat konneesee, sitä enne kuiteski viilata yhe resusen kynne ettei se repiä, lähi ettimää viilaa, ja ku taas menin köökiin nii sieloli hirviä palaneen käry ko moli unohtanu sen paan siihe tulelle. Ja tieteski tehelonia, valurauvalle nyt sei ois mittää haitannukkaa. Ja jo toisen kerran tänä aamuna mul lapsi heräs siihen ku mää kirroilin kovvaa äänee, se ensimmäine oli ko mää laitoi sitä lamppua ja puoti samalla tavarat ikkunalauvalta.

Mää päätin tulla vähä rauhottuun tähän konneelle. Mää luulen kuiteski että tästä tullee parempi päivä ku eiline ja sitä eelline, noli tosi kamalia päiviä, moli oikee ahistunu ja surkia ja ihan niinko lammaantunu . Istuiv vaan totisena ku pottu piimävellisä ja aatteli ettei mustoo ennää mihinkää. Siksemmää viittiny eilen kirijottaakkaam mittää ku aatteli ettei tarttus muihi.

Aamulla mää näi semmosta unta, että molim menosa naimisii yhem mun entisen työkaveriv vaimon kans. Siinei ollu mittää erroottista siinä unesa, että sei täsä tappauskesa kerro mittääm mun alitajusista sukupuolisista halluistani. Vaa siinä unesa mää aatteli että mää oon nii huono ettem mää voi mennä sen kans naimisii, ja mää souvi yhtee saaree josa mää kulin pienesä mökisä eestaas ja aatteli että emmää voi kelevata kellekkää. Sitte mää lopulta tuli siihen tuloksee, että soo aikune ihimine ja tietää mitä tekkee, ja kaimmää sitte voi alakaa sitä. Ja ko mää meni ulos nii noli molemmat, se mun entisen työkaveri vaimo ja se mies ite, tullu sinne rantaa ja sano että noli ollu huolisaa ku noli nähäny vaa sen tyhyjäv vennee siinä rannasa, ja oli helepottuneita ku mullei ollu sen enempää hättää.
Mum mielestä se kerto se uni siitä mite sitä jää vähän niiku ittesä vangiksi kiertään pientä kehhää näije huonouventunteijen kans eikä oo sillo ennää oikiasa yhteyvesä muihi ihimisii. Soli oikiastaa aika hyvä uni ku mää totesi että mun ei tartte ite päättää kelepaanko mää toisille, nehän ne sen päättää. Enkä moo oikiastaa kovin palijo joutunu huomaamaa ettenkö kelepais, itelleni mää vaa en kelepaa.
Mee oo pitkää aikaa ollu näi matalisa mietteisä. Voikoha se johtua iha siitä ettemmoo nelijääv viikkoon päässy liikkumaa enkä sitte oo ollu ees ulukona palijo yhtää.  Moojjo päättäny että niijej juhulien jäläkeem mää meen näyttään tuota polovia jollekki. Vaan tännää soo ehkä vähä parempi ku mää laitoi sitä velteenikeeliä siihe.

Mää meen taas köökii hulijauttaan ne tiskit. Sen jäläkee mää luppaaj järijestää porstuasa nuo milijoonat kengät jonkulaisee oortninkii. Mollaan kyllä kaikki melekosia sottapyttyjä jos toje sano enkä valehtele, ja moo ite pahimmasta päästä. Siksi kai mee oo niin kovi siivoiksi osannu opettaa tuota jäläkikasvuakkaa ku emmää ossaa itekkää ellää ihimisiksi enkä koriata jäläkiäni. Jos mää joskus rikastuj ja herkiän köyhtymästä nii enstöikseem mää palakkaan kotiapulaise.