Kyllä moon kans yks taivaarrannam maalari. Mää heräsiv vasta yheltätoista, vaikka olimmää ollu herreillä jo ainaski tunnin tai kaks jo aamuyöllä vaa eihä siitollu mittää hyötyä ku pelekkää haittaa. Ja sitte mää aatteli että nythämmää saan tännään palijo aikaseksi ko oon nukkunu niin pitkää. Sitte mää seisoi keskellä olohuonee lattiaa ja mieti että mitä mää tekisi. Enkä keksiny mittää. Vaikka porstua on ko lähtevä laiva ja villakoirat juoksee pitki sängyalusia. Moli aatellu pestä olohuonee ikkunakki vaanko moon nii viimesen päälle laiska ettemmää saa kertakaikkiaa aletuksi. No mää laittoi sitte tietokonnee auki ja rupesin kiertelee lokistaniasa. Siinä soon päivä sitte mennykki.

Moon tullu siihen tuloksee että multa puuttuu päästä joku osa. Soo se osa joka sannoo että nyt teet nuin ja nyt nuin. Vaa auta armias jos joku toine sannoo että teeppä nui: mää sano että tee ite.

Vaa olimmää alakuviiko ihan ko oikiat ihimiset: kävin töisäki kolomena päivänä ja kotonakin oli iha aikaasaapa. Vaammum mies se vasta onki ollu oikia työkkyri viime aikoina, sitei meinaa tuntiakkaa ennää. Se ajjaa aamusta heti rakentaan sitä saunaa, sitte mennee opiskelleen koko päiväksi, käy taas rakentamasa, käy töisä usiampana päivänä viikosa ja iltasin vielä soittaa ja harijottelee mun toivekappaleita niitä juhulia varte. Ja tekkee vaikka mitä muuta. Mää rupijan väsymää jo pelekästä ajatuksesta että pitäs tehä monta asijaa samana päivänä.

Semmoon kyllä huomannu että jos mää aijon saaha jottai aikaseksi niin mun ei kannata tulla tähä konnee ääree enne sitä. Täsä rupijaa leraseen niin makiasti. Taijanki mennä oikasee itteni, jos vaikka iltasella sais vielä jotaki tähellistä tehyksi. Niinku sudokun tai jottai.