Tuskallisen hidas  tämä vuodatus. Luulin ensin, että meidän kone se tietysti taas jökkii, mutta se onkin vain tämä blogistania, jossa aika on lähes pysähtynyt. No hyvä, ehtii aina uutta sivua odottaessa viilata kynnet, pestä lattiat, tapetoida pari huonetta ja rakentaa pihalle huvimajan.

Huvimajan tässä tarvitsisikin, kun pariin päivään oikein mikään ei ole tuntunut kovin huvittavalta. Paitsi. Kuulin tänään sellaisesta koulutuksesta, johon olen halunnut vuosikausia, mutta en voinut aikaisemmin hakea -ensin keskeneräisen toisen koulutuksen takia, sitten totaalisen uupumuksen vuoksi. Ja sitten se koulutus lopetettiin täällä meilläpäin, enkä voinut nykytilanteessa kuvitellakaan, että alkaisin taas kulkea joka viikko Tampereella tai Helsingissä, sitä sorttia on kiitos ollut tarpeeksi. Pettymys oli minulle tosi kirvelevä, ja varmaan yksi korsi siinä kasassa, jonka alle lopulta romahdin - tulevaisuudensuunnitelmani hävisivät kuin tuhka tuuleen. Ja tänään siis kuulin, että seuraava nelivuotinen koulutusjakso alkaa täällä reilun vuoden kuluttua -*varovaista innostusta* -ehkä nyt jo jaksaisin. Olin jo luopunut koko ajatuksesta, että opiskelisin vielä jotain (olenhan opiskellut vasta 28 vuotta), mutta ehkä sittenkin...enhän ole vielä edes viittäkymmentä! Pari kuukautta vaille!