Laitoin sitten vähän aurinkoa blogisivulle, että se valaisisi mieltäkin. Vielä olisi yksityiskohdissa hiomista, mutta en ole a) osannut, b) ehtinyt. Teksti tulee tulee liian tiiviinä pötkynä, enkä löydä koodista kohtaa, joista voisi saada vähän marginaalia tuohon tekstin vasemmalle puolelle. Muutakin vielä muuttelen kunhan keksin, miten.
Keltainen väri voi joillekin hypätä liikaakin silmille. Vaan se on makuasia, sano Musti kun muniaan nuoli.

Muistin päivällä yhtäkkiä uimahallin olemassaolon ja päätin suunnistaa sinne kuopuksen kanssa. Lähtövaiheessa vasta huomasin, ettei ole autoa pihassa - esikoinen lähti iltamyöhään yöjuoksuihinsa ja lupasi tuoda auton aamulla: en vain muistanut, että "aamu" on nuorisolle suhteellinen käsite. Kun se viimein vastasi puhelimeen kahden jälkeen, vastaus kuulosti lähinnä kuolemansairaan eläimen viimeiseltä heikolta örinältä. Vaan käsky oli ankara: auto kotiin ja heti! Varmistukseksi soitin äsken uudestaan ja tarkistin vielä, ettei ole promilleissaan, ei kuulemma ole. Äänikin oli jo ihmisen ääni vaikka kädet onkin niinkuin Eesaun jalat.

Kohta siis päästään uimahalliin. Vesi on mukava elementti: se hoitaa, puhdistaa, kannattelee, hyväilee. Uimahallissa isokin ihminen kehtaa leikkiä, laskea liukumäkeä ja nauttia pore- ja aaltoaltaista. Menemme lähikaupungin kylpylätyyppiseksi tehtyyn uimahalliin. Kuntoilu on sivuseikka, vaikka tykkäänkin vesijumppaamisesta ja jumppailenkin siellä aina.

Ovi kävi, nyt mentiin!