Valvoin myöhään kun en malttanut lopettaa lukemista, niinpä en ole aamulla tiennyt tuon taivaallista siitä kun mies on laittanut pojat koulutielle. Heräsin vasta, kun se oli lähdössä kymmenen maissa esikoisen kanssa reippaana saunanrakennushommiin. Vääntäydyin aamukahville, herkullisen myslileivän ja lehden ääreen. Ja sitten, suurin autuus mitä voi olla: mennä aamiaisen jälkeen takaisin sänkyyn venyttelemään, sulkea silmät ja tietää, ettei ole kiirettä mihinkään. Aah! Löhötä kuin kissa auringonläikässä tai uuninpankolla, se on onnea.
Nyt alkaa kyllä kohta jo olla kiire, vartin päästä pitäisi olla menossa ja aamutoimet tekemättä. Siispä ykkönen silmään ja vauhtivaihe päälle: drrnnn drrnn, moi!