Ei siitä mihinkään pääse, että vanhat levyt ovat parhaat. Koska kaupasta ei löytynyt, tilasin nettikaupasta sen Ten Years Afterin Shhh:n ja samaan syssyyn eli yksillä postimaksuilla Dylanin Freewheelin´in. Totesin, että klassikot pitää olla itsellä hyllyssä. Tuo vanha vinyylisoitin ei taida kovin kauaa pysyä enää toimintakunnossa: se pitää aikamoista ääntä pyöriessään eikä jaksa montaa levyä pyörittää ennenkuin alkaa vouvaamaan. Olisipa joku siedettävän helppo keino siirtää vinyylit koneelle ja CD:lle, tietääkö kukaan sellaista?

Tuota Dylania minulla ei ole ollut vinyylinäkään itselläni (eikä kyllä tuota Hyssiäkään) ja halusin sen Masters of War -kappaleen takia. Tämä on tehnyt vaikutuksen aina ja tekee edelleen.

Seuraavana listalla voisi olla Incredible String Band ja Pelle Miljoona & NUS. Yhdessä kadonneessa kirjoituksessa taisin kertoakin, että tein pöyristyttävän havainnon toissapäivänä: yksi kaikkien aikojen parhaista LP-kokonaisuuksista eli Steve Miller Bandin "Recall the beginning.... a journey from Eden" -levyä ei ole koskaan julkaistu CD:nä ja Miller itse on joskus viinahöyryisinä aikoinaan menettänyt levyn oikeudet, edes kokoelmilla ei näytä olevan niitä kappaleita. Huutava vääryys! Onneksi maailman kaikkien aikojen valistunein isosiskoni osasi löytää tuonkin aarteen nuoruudessaan ja siellä se on, turvassa, hänen hyllyssään. Netissä ainoa myytävä vinyyliyksilö oli Australiassa hintaan 45 $.
Aikaisemmin en hirveästi tykännyt Millerin ehkä tunnetuimmasta biisistä Joker , mutta nyt se kuulostaa mukavan vintage-kamalta sekin.