Esikoinen soitti aamuyöllä viideltä tyttökaverin luota 160 km päästä, että nyt menee huonosti: kuume sahaa taas neljäänkymmeneen, rintaan pistää yskiessä ja mahakin on sekaisin. Ja nahka mennyt läiskikkääksi. Äiti riensi tietysti heti lastaan hakemaan, paitsi että nukkui ensin yhteentoista, vahingossa. Ei tuo nyt ihan kuolemankielissä onneksi näytä olevan, mutta aika surkean näköinen kuitenkin. Aprikoin tässä, että viedäkö päivystykseen tänään vai huomenna. Äsken tultiin vasta kotiin, että jos tässä nyt enstöikseen söisi ruoan, joka on kypsymässä.

Automatkoissa on se hyvä puoli, että saa olla yksin. Kuuntelin menomatkalla vanhoja Ten Years Afterin kappaleita, tällä kertaa sydäntäni sykähdytti erityisesti "I´d love to change the world". Aion ostaa lisää Tennareita, koska tuolla kokoelma-CD:llä ei ole läheskään kaikkia niitä, joista tykkään, esimerkiksi SShhhhh-LP:n kappaleita.

Nyt kuulemma riisistä käy vesi vähiin ja kanat tarraa kattilaan, moi!