Mites tässä näin monta päivää on jäänyt välistä? Taitaa olla liian kesä, ei kerkeä koneella olemaan ollenkaan, kun pitää vain kiireesti loikoilla ulkona, ennenkuin taas tulee talvi.

Mietin ainakin kymmenen minuuttia, mitä tein viime viikonloppuna, mutta en muista. Sen muistan, että mies ei ollut kotona vaan sukuloimassa, mutta missä ihmeessä mahdoin itse vetelehtiä? Tietääkö kukaan?
Maanantai meni kouluvaatteiden hankinnassa, keskimmäinen suoriutui omista hankinnoistaan ensimmäistä kertaa omin päin ja ostikin tosi siistit kuteet, kuopus kelpuutti minut vielä makutuomariksi. Rahaa meni, mutta se on väistämätöntä. 
Tiistaina vein pari lasityötä sulatukseen ja nuo kaksi nuorinta lähtivät mukaan koulutarvikkeita vielä hankkimaan. Valitettavasti olin unohtanut oman kännykkäni kotiin, minkä seurauksena sain etsiä noita kelvottomia lurjuksia kaksi tuntia ympäri kaupunkia jalkapohjat rakoilla ennenkuin löysin.
Eilen taas odottelin esikoista tunnin verran elokuvista, kun hän ei ollut tarkistanut leffan loppumisaikaa. Olin niin käärmeissäni, että ajoin kotiin, ja kun hän sitten soitti kyytiä kyselläkseen, sanoin vain, että on kiireellistä hommaa, soitapa tunnin päästä uudelleen.
Ilmeisesti nuo jonkun huonosti kasvattamat hunsvotit ajattelevat, että kyllä mutsi joutaa odottelemaan. Ollut liian hyvä palvelu, mihin asiaan tulee muutos.

***
Sitten pääasiaan eli sieniin. Kantarelli- ja herkkutattisaaliit ovat kohtalaiset, ja tänään löysin ihan uudesta paikasta kymmenittäin mustia torvisieniä. Kantarellit on jo paistettu yhdessä orakkaiden ja tämän päivän ainoan herkkutatin kanssa, torvikset odottavat vuoroaan. Pitäisi keksiä jotain uusia ruokia niistä.
Metsässä oli kuuma, kun oli vuorilliset tuulihousut, anorakki ja kumpparit tässä helteessä. Ei ihan tervejärkisen touhua. Meninkin anoppilan mökille aikomuksenani pulahtaa järveen, mutta siellä oli varjossa mukavan vilpoisaa muutenkin. Anoppi tarjosi hyvät kahvit ja leivät ja paistoi vielä vohvelitkin.

Nyt taidan lähteä iltauinnille tuohon lähelle. Jatkan myöhemmin jos tänään vielä jaksan.