Tänään jaksoin onneksi työt vähän paremmin. Mietin jo miten minun käy, jos kolmekin tuntia menee yli voimien.
Polvi on onneksi paranemaan päin ja siinä on lepo tehnyt hyvää. Haluaisin jo lenkille, koska tunnen olossani liikunnan jääneen turhan vähälle. Vielä täytyy malttaa. Olin vain pitänyt turhan pitkää taukoa lenkkeilystä jo ennen polven kipeytymistä, koska kuljin metsissä niin paljon -  se vain ei käy oikein kuntoliikunnasta. Aarghh! Muistin juuri torvisienet, joita varmaan olisi niillä tietyillä paikoilla - nyt täytyy varmaan soittaa ratsuväki paikalle ja ehdottaa siskon miehelle, että se kävisi ottamassa herkut talteen. Ja pitäisi hyvänänsä.

En muista ihan varmasti joko kirjoitin, että olen löytänyt motivaation työhön: rahan. Koska olen koko ikäni halunnut matkustaa ja kiertää monta kolkkaa maailmassa, olen päättänyt jatkossa tehdä niin ja siihenhän tarvitaan täppiä. Eilen varasin viikon matkan Kanarialle joulukuulle ja huhtikuussa lähden viikoksi Espanjaan parin ystäväpariskunnan kanssa. Yksi porukasta saa työpaikkansa kautta vuokrata edullisesti sieltä talon viikoksi, mutta reittilennot tulevat melko kalliiksi, koska halpalennoilta ei oikein löydy sopivaa yhteyttä. Rahaa näihin reissuihin minulla oikeasti ei olisi ja tässä kuvioihin astuu tämä työmotivaatio: pakko tienata enemmän, jos haluaa reissata.
Kanarialle menen erään vanhemman rouvashenkilön kanssa, joka on hyvä ystäväni. Olen käynyt siellä kahtena viime talvena, koska olen todennut, etten selviä talvesta ilman jonkinlaista valo- ja lämpöboosteria pimeimmän keskitalven aikaa. Siihen aikaan vuodesta vaihtoehdot ovat vähissä, kun rahat eivät riitä kaukomatkaan eikä tämänkertainen matkakumppanini halunnut kovin pitkiä lentoja. Molemmat olisimme enemmän kiinnostuneita kulttuurikohteista, mutta joulukuussa Välimeren ympäristössäkin on aika kylmä ja kohtuuhintaisissa hotelleissa ei taida paljon lämmityslaitteita olla. Eikä pakettimatkoja edes järjestetä niihin talvella.
Olen päättänyt, että jatkossa aion myös kiertää niitä paikkoja, joihin oikeasti haluan: Keski- Euroopan pieniä vanhoja kaupunkeja, Brittein saaria ja ehkä joskus Lähi-Itäänkin uskaltaa vielä matkustaa.

Onneksi olen hyvä reissaamaan myös yksin, en tarvitse välttämättä matkakumppania. Kokemukset vain ovat aina monta kertaa mukavammat, kun ne voi jakaa jonkun kanssa. Mieluiten sellaisen, jonka kokemusmaailma on jotenkin samantapainen kuin itsellä eli on ainakin osittain samoja kiinnostuksia ja ilonlähteitä. Herra mieheni valitettavasti kärsii niistä asioista, joista minä nautin: matkustamisesta, auringosta, vetelehtimisestä...