Olin tänään lapion kanssa hiekkiksellä leikkimässä, siis lapioimassa hiekkaa paikasta toiseen anoppilan mökkisaunan rakennustyömaalla. Aivan ihanaa tehdä jotain, missä ei tarvitse ajatella mitään. Kauaa ei tarvinnut lapiota heiluttaa ennenkuin alkoi hiki juoksemaan, mutta sehän tekee vain hyvää. Ja vinot vatsalihakset saivat kyytiä. Polvea tarvitsee vielä varoa, kun se ei kestä kiertoliikettä, mutta ei se ainakaan muljahtanut lukkoon. Ilmoittelee vain vähän, että on tässä nyt hieman rasituttu, mutta ei pahasti.
Huomenna urakka jatkuu, kun saadaan tamppari eli täristin sinne hiekan tiivistykseen, sitten lapioidaan taas hiekkaa takaisin toiseen suuntaan. Taidan ottaa punaisen pikkuämpärin ja lapion sekä muotin tuolta pikkuvarastosta mukaan.
***
Huomenna tulevat vanhempani Oulusta, lauantaina on yhden vanhan koulukaverini 50-vuotisjuhlat ja heidätkin on kutsuttu. Olin aikonut jättää tämän partyn väliin, mutta siitä meinasi tulla niin iso numero, että päätin mieluummin osallistua kuin selittää enää kertaakaan kenellekään, miksi en tule. Kun muutama viikko sitten jätin osallistumatta parhaan ystäväni 50-v. -juhliin, se ei ollut mikään ongelma - hän sanoi ymmärtävänsä asian oikein hyvin ja juhli oikein mainiosti ilman minuakin. Rakastin häntä vain entistä enemmän, kun hän ei yrittänyt ruinata tulemaan eikä valittanut asiaa vaan totesi, että niin hän vähän arvelikin. Eikä siinä ollut sen kummempaa.
Näitä juhlia on tietysti tänä vuonna monet, kun täytän itsekin 50. Vaikka ihmisten seurassa oleminen ei ole enää yhtä voimille käypää kuin vuosi tai pari sitten, niin joudun kuitenkin arvioimaan, kuinka paljon jaksan mitäkin sorttia, esimerkiksi juhlimista. Se on aika kummallista, koska aikaisemmin juhliminen on ollut minulle elämän suola, melkein sen tarkoitus. 
***

Kuopus tekee tuolla banaanikakkua. Menen työnjohtajaksi.