Esikoinen täyttää tänään 20 vuotta. Eilen se jo hyvissä ajoin ilmoitti, että ennen yhtätoista ei tarvitse tulla kynttiläaamiaisen kanssa herättämään. Niinpä me miehen kanssa menimme puoli kahdeltatoista laulamaan "paljon onnea vaan..." suklaaleivos ja vastapuristettu appelsiinimehu kultatarjottimella kynttilöiden, korttien ja konvehtien kera. Kynttilä keinahti ja kaatoi ison lasin mehua sankarin itsensä pesemälle matolle ja vuoteelle...mutta meillä kaikilla oli hauskaa.
Herkistyin kirjoittamaan pitkän tekstin korttiin tuolle erityisen hienolle nuorukaiselle, joka meille on pojaksi suotu. Esikoisella on kai aina aivan omanlaisensa asema, monestakin syystä. Kun ensimmäinen lapsi syntyy, se on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista - ja samalla repii äidin rinnasta jotain, joka ei palaa enää ikinä: koskaan enää ei voi olla huoleton. Sitä ei tajunnut etukäteen, mutta muutos on palautumaton. Pelko siitä, että omille rakkaille tapahtuisi jotain, nousi uusiin sfääreihin. Vaikka en ole luonteeltani kovin huolestuvainen, voin olla täysin rauhallinen vain, kun kaikki ovat kotona. Se on ristiriitaista, kun kaipaan aika lailla myös yksinoloa ja omaa tilaa.
( EDIT: en minä näitä mietteitä siihen korttiin kirjoittanut vaan ihan muuta hänen itsensä ainutlaatuisuudesta)

Tänään on siivouspäivä. Viikonloppuna keskimmäisen kaverit tulevat tänne ropeltamaan, kun talo on tyhjä: me itse yhden tutun synttärijuhlissa, jossa yövymme, kuopus menee mummolaan ja esikoinen pörrää varmaan ympäri kyliä riemuitsemassa synttäreistään. Se oli tosi iloinen veikko tässä kotona ennen kuin lähti kaverin kanssa alkoon ostamaan väkeviä - niillä on parhaan kaverin kanssa peräkkäisinä päivinä synttärit ja juomalista oli jo huolellisesti suunniteltu. Suojelkoon jumalat hulluja ja viskin ystäviä tänäkin viikonloppuna.

Lähden jatkamaan siivousta. Sitä hidastaa yllättävä polvivaiva: eilen aamulla takareisiä venyttäessä polvi meni lukkoon ja sitä sai venkslata aika kauan ennen kuin sain sen oikenemaan. Joku vanha nivelkierukkavamma siis. Tänään polvirukka on turvoksissa eikä oikein kestä rasitusta: hyvä syy aina vähän päästä levätä siivoushommista. Mutta tosi laiskan vaiva: loukkaantui venytellessä!