Terveisiä Oulusta, siellä oli ihanaa.

794782.jpg

Hupisaarilla rakastin vanhoja sammaloituneita kiviä purojen reunoilla, kaupungilla vanhoja taloja ja Marimekossa yhtä paitaa. Nyt se on minun.
Shoppailin sydämen kyllyydestä ensin Oulussa ja sitten Haaparannassa, jossa olen viimeksi käynyt 14 vuotta sitten, silloin oltiin läpikulkumatkalla tätini synttäreille.

Ennen vanhaan Haaparantaan mentiin ostamaan voita, nyt Ikean takia. Ostin ihanat kylpypyyhkeet, turkoosi-sini-violetti-vihreä -ruudulliset ja puna-oranssi-fuksia-kelta -ruudulliset, koko 100 x 180 cm. Ja pieniä kodin käyttötavaroita: pari jatkojohtoa, pikku lampun, terävän veitsen, terottajan, pari astiapyyhettä. Mehupillejä. Tumman violetit satiinilakanat ja tyynyliinat, täsmälleen samaa väriä kuin kesällä halvennusmyynnistä löytämäni satiinipussilakanat, hieno löytö! Ja makuuhuoneen seinän värisen eli fuksianpunaisen pötkylätyynyn, johon on mukava nojata päätä Diana Gabaldonia lukiessa.

Shoppailu tekee onnelliseksi, ainakin ,jos shoppailee niin harvoin kuin minä.  Nautin kauniista uusista tekstiileistäni. Ne tuottavat iloa joka päivä.

Nyt olen köyhä, mutta onnellinen. Huoleton on hevoseton mies, sanoi Mumma. Hirveä ongelma onkin ollut tähän asti, että mihin oikein sijoittaisin rahani! Nyt kun sain sijoitettua ne turvallisiin oloihin Ikean ja Marimekon kassakoneisiin, voin nukkua yöni rauhassa.

Olen saanut kunnianosoituksen Hopolalta:

787428.jpg

kiitos! Siitä tulikin mieleen, että eilen kotiin ajellessa minulle tuotti iloa se, että nuoriso kiinnostui ja tykkäsi mm. King Crimsonista ja Dylanista. Koska ajoin puolet matkasta, sain valita musiikin ja kuuntelimme In the court of the Crimson Kingin ja Dylanin Desiren. Miksiköhän se tuntuu niin mukavalta, kun joku tykkää samasta musiikista kuin itse? Ylipäänsä kivaa on taas vaihteeksi kuunnella autossa musiikkia, kun viimeiset pari vuotta autoradiot ovat olleet meillä elottomia ja mykkiä kuin kivet.

Nyt välillä jatkamaan aamukahvia ja hoitelemaan velvollisuuksia eli auringossa istumista ja lehdenlukua.

***

Lepäilin päivän tekemättä paljon mitään ja illansuussa lähdin katsomaan tattitilannetta. Hyvä saalis: putipuhtaita herkkutatteja kymmenkunta, kourallinen kantarelleja ja pieniä, juuri maasta pulpahtaneita kehnäsieniä. Joilla on kyllä huono nimi, koska niissä ei ole mitään kehnää vaan silkin- ja hopeanhohdetta lakissa nuorena sienenä. Ilta menikin sitten putsailu- ja paisteluhommissa, mikäs sen mukavampaa. Ja päivän paras hetki taas edessä: nukkumaanmeno. Öitä!