7 litraa mustikoita! 2 litraa hilloja! Tänään!

Lähdimme puolilta päivin anopin ja miehen siskon kanssa mustikkaan, kun he pyysivät minua paikannäyttäjäksi. Mökiltä päin ei kuulemma löytynyt ja me taas miehen kanssa olimme nähneet, että meillä päin niitä on. Siispä ajoimme vähän matkaa metsään päin ja kiipesimme läheiselle harjulle ja voila! Siellähän niitä oli. Oli kyllä väkeäkin, autoja tien varressa aina vähän päästä, mutta riitti saalista meillekin. En ole varmaan koko tähänastisen elämäni aikana poiminut niin paljon mustikoita yhteensä kuin tänään parissa tunnissa! Tykkään mustikoista, mutta olen aina inhonnut niiden poimimista, koska se on niin hidasta, tuskin olen jonkun pikku astian pohjanpeiton saanut ennen kyllästymistä.

Hyvän saaliini salaisuus oli poimuri. En ole koskaan poiminut mustikoita poimurilla aiemmin, mutta sillähän kertyi marjaa ihan hirveää vauhtia. Eikä niiden puhdistamisessa kovin kauaa mennyt.
Puoli ämpärillistä kahdessa tunnissa, sitten kyllästyin ja istuin syömään marjoja ja kiertelin katselemassa ympäristöä. Totesin, että olimme muinaisen Yoldianmeren rannalla. Reilu 10 000 vuotta sitten, kun viimeisimmän jääkauden mannerjäätikkö oli vetäytymässä ja kylmemmät ja lämpimämmät kaudet vaihtelivat, jäätikön reuna pysähtyi noin sadaksi vuodeksi osapuilleen tähän, missä nyt asumme. Siitä syntyi tuo harju, jonka ylärinteillä kykimme marjastamassa. Kun jäätikkö taas vetäytyi eli suli, harjun laki jäi silloisen Itämerta vastaavan suolaisen Yoldiameren rannaksi. Vähän myöhemmin valtameriyhteys katkesi ja merestä tuli makea Ankylusjärvi, jonka rantapenger näkyy maastossa jyrkempänä törmänä. Jotain kivikauden asutuksenkin löytöjä on kuulemma alueella tehty. Tämän kaiken tiedän luonnollisesti yleissivistykseeni kuuluen, koska sattumalta luin ne eilen illalla netistä.

Kun oli juotu kahvit ja syöty kälyn? naton? illalla leipoma pizza, päätettiin yksin tein tarkistaa vielä tilanne salaisella hillasuolla, jonka appiukko joskus muinoin metsätyöaikoinaan löysi. Siellä odotti ihana yllätys: isoja, kypsiä hilloja, kulta-aarre. Puolessatoista tunnissa poimimme yhteensä viisi litraa. Eikä ollut edes itikoita.

Huomenna uudestaan.