Se on tuntunut lomalta, ettei ole ollut mitään suunnitelmia. On saanut löhötä, lukea, käydä metsässä ja tehdä kotihommat omaan tahtiin. Koko perhe kotona, sekin on ollut jo jonkin aikaa harvinaista herkkua.

Lauantaina olisi rakkaan ystävän syntymäpäiväjuhlat Helsingissä. Olen ollut koko kesän kahden vaiheilla, mennäkö vai ei. Loppukesän reissusuunnitelmat on kyllä peruttu eli varsinaista estettä ei ole. On vain niin rasittavaa olla isossa joukossa, josta ei tunne suurinta osaa, rupatella niitä näitä ja pelätä, että joku tulee hakemaan tanssimaan. Inhoan paritansseja, siis näitä tavallisia hiihtolajeja, joissa nainen seuraa miehen valitsemaa askelkuviota ympäri lattiaa ja samalla seurustelee sujuvasti yrittäessään säilyttää tasapainonsa työntämättä lantiota liian kutsuvasti eteenpäin. Alunperin inho lähti tanssimusiikista, joka etoo minua edelleen, mutta viehätys paritanssiin ei ole lisääntynyt vaikka olenkin mitenkuten oppinut pysymään perässä.

No, se ei tietenkään ole syy olla menemättä juhliin. Jotenkin vain noissa tilanteissa menee aina jonkinlaiseen rooliin, pitää olla iloinen ja hauska ja se kuluttaa voimia.

Täytyy vielä miettiä.