Heräsin jostain kumman syystä puoli seitsemältä ihan hereille, mikä on viitisen tuntia aikaisemmin kuin muina aamuina. Esikoinen rapisee keittiössä, se on lähdössä kaverinsa äidin kanssa moikkaamaan kaveria armeijaan: tosiystävyyden merkki herätä aamulla kahdeksalta, kun muina päivinä se kömpii huoneestaan iltapäivällä neljän maissa. Eli tavallisesti se menee tähän aikaan varmaan vasta nukkumaan. Aika hyvin on saanut parissa viikossa itse armeijasta kotiuduttuaan käännetyksi vuorokausirytmin täysin nurinpäin.

Eilinen tanssikirjoitus viritti kommentteja niin, että täytyy vielä jatkaa aiheesta. Olen tykännyt aina tanssimisesta muuten kuin tuosta paritanssista perinteisen tanssimusiikin tahtiin, en tiedä onko sille muuta nimeä kuin paritanssi. Suurin osa ikätovereistani on käynyt nuorena tanssilavoilla, minä en ole tainnut käydä ikinä. Tanssimisessa musiikki on ollut oikeastaan tärkein, eli nuorenakin tykkäsin kapakassa mennä tanssimaan omia suosikkibiisejä tai muuten hyvää rockmusiikkia, yksin tai jonkun kanssa. Parikymppisenä tanssiminen, siis noissa rock-kapakoissa, oli minulle keino oman kehon haltuunottamiseen ja tärkeää. Ja hitaiden tanssiminen oli erilaista, eihän siinä mitään kuvioita ollut. Olennaisin ero on kyllä musiikissa: en osaa nauttia tanssimisesta sellaisen musiikin tahtiin, jota inhoan.

Itse asiassa yritin useamman vuoden houkutella miestä tanssikurssille eli olisin valmis opettelemaan tanssimaan paremmin, ihan jo senkin takia, ettei tarvitsisi pelätä sitä, että joku tulee hakemaan tanssimaan. Useimmissa juhlissa tanssitaan perinteisiä.

Pitäisi varmaan itse perustaa sellainen mummokerho, jossa tanssittaisiin hyvää rockia kun sitä ei kuule enää muualla kuin kotona. Mikä saattaa kyllä johtua siitä, ettei ole muualla kuin kotona. Kapakassa tulee käytyä lähinnä keikoilla muutaman kerran vuodessa.

***
Asiasta metsään eli sieniuutisiin. Kuulin eilen illalla, että herkkutatteja on löytynyt näiltä tienoilta ja ei kun metsään, vaikka ilta jo alkoi hämärtää. Ja kas, samassa metsässä, jossa paria päivää aikaisemmin ei ollut mitään, oli nyt isoja ylikasvaneita herkkutatteja useampia. Perkele!  Herkkutatti kasvaa varjoaan nopeammin, pitihän minun se tietää. No, löysin kolme oikein hyvää ja muutaman melko hyvän herkkutatin, sekä lisäksi pannullisen hyvää kehnäsientä, vaaleaa orakasta ja pieniä punikkitatteja.
Tänään metsään! Aion etsiä uusia sienipaikkoja, kun vanhoja on osittain hakattu ja osittain valloitettu. Illalla nukahdin miettien, mistä alan etsiä uusia.

Niin, ja eilen myös ilmoitin ystävälleni, etten tule juhliin eikä hän siitä tykännyt huonoa. Helpotti.

***
Aamupäivällä kävimme miehen kanssa kävelyllä jo kymmenen maissa, mikä on ihme, yleensä nukumme kaikki vielä siihen aikaan. Kotiin tultua aioin lähteä samantien metsiin, mutta erehdyin istahtamaan sängyn reunalle ja kas: heräsin vasta yhdeltä. Ruoan ja sateen jälkeen kävin kiertelemässä useammassakin metsässä, mutta saalis jäi laihaksi. Löysin kyllä kauniita vanhoja metsiä, voi olla, että niistä myöhemmin löytyy sieniäkin. Haperoita kyllä olisi ollut, mutta niitä en tänään poiminut. Muutaman yksittäisen hyvän herkku- ja punikkitatin löysin. Yhdellä pientareella oli valtavasti sappitattia ja kohtalaisen runsaasti kaljatölkkejä, mitä aluksi ihmettelin, koska olin keskellä ei mitään ja kaukana vähänkin isommista teistä ja asutuksesta. Sitten tajusin. Siellä kulkee Nesterallin reitti ja maastokartasta näkyi useampiakin tuttuja pikataipaleiden nimiä. Toivon, että kusipäiset kaljatölkkien metsään heittelijät poimivat pöhnässään paljon sappitatteja ja syövät ne.

En tiedä, olenko höperöitynyt entisestään vai tarkentunut metsässä, kun minun mielestäni karhun jälkiä näkyy nykyisin melkein yhtä paljon kuin hirvien. Ensinnäkin niin isoja painaumia, että tarvittaisiin kaksi miehen saapasta tekemään sellaisia. Joskus pehmeässä sammalessa on käpälän jälkiä, joissa on selvät isot kynsien jäljet, kuin etukäpälällä riipaistu. Leveys osapuilleen vaaksan luokkaa. Hajoitetun lahokannon näin tänäänkin, mutta sen voi tietenkin tehdä muukin kuin nalle. Koska niitä niin harvat ovat päässeet näkemään, en osaa pelätä, karhu on niin viisas ja haluaa väistää ihmistä viimeiseen asti. Olisi kuitenkin mukava tietää, ovatko omat havainnot paikkansa pitäviä vai kuvittelua. Tai tiedänhän toki, mitä näen, mutta tulkitsenko näkemäni oikein?