Ostin auton.

Olen ajanut kymmenen vuotta edellisellä autollani, Opel Vectralla, joka oli jo 18 v. ja melkein 350 000 ajettu. Se oli kamalan näköinen: valkoisessa pinnassa ruosteläikät  kirkuivat olemassaoloaan ja äänekkäitä olivat moottori, pakoputki ja jarrutkin. Vaan kummallinen on ihmisen pää: tunsin merkillistä mielihyvää siitä, että ajoin oikein vanhalla ja raihnaisella autolla. Vaikkakin sillä viime aikoina ajoi pääasiassa mies työmatkojaan ja minä käytin hänen hieman parempaa autoaan.

Nyt pihassa kiiltelee punainen Mondeo, nätti! Piti oikein kesken kirjoittamisen käydä ihailemassa sitä ikkunasta. V. 2004 malli, mikä on tähänastisista autoistamme uusimpana hankittu, vähän yli 100 000 ajettu. Toivottavasti se osoittautuu hyväksi yksilöksi.

Olin katsellut jo pari vuotta autoilmoituksia sillä silmällä, että jossain vaiheessa se on kuitenkin hankittava. Eilen sattui sopiva tarjous kohdalle, kun mistä tahansa autosta sai 2000 € vaihdossa, mikä on noin 2000 € enemmän kuin tuon Vectravanhuksen vaihtoarvo, ja sopivan ikäinen, kuntoinen ja hintainen auto oli tarjolla. Kävin koeajamassa, näyttämässä ja ajattamassa miehellä, joka antoi siunauksensa, ajoin takaisin kauppaan ja sanoin, että otan tämän. Rahaa ei ollut millään tilillä, mutta pankin kanssa oli jo monta kuukautta sitten sovittu lainan perään lisuketta auton vaihtoa ja putkiremonttia varten. Ja romu riitti käsirahaksi.

Autokaupasta ajoimme kuopuksen kanssa elokuviin. Todellinen rahatilanne realisoitui elokuvan jälkeen, kun havaitsin, ettei ole käteistä eikä millään tilillä sen vertaa rahaa, että saisin uuden, hienon autoni ulos parkkihallista. Mutta prinssi uljas sadun ihmemaan ja nykytekniikka pelastivat pulasta jälleen kerran ja mies siirsi tilille katetta. Miten me oikein selvisimme ennen kännyköitä ja verkkopankkia ja muita nykyajan mukavuuksia?

***
Tänään täytyy vähän siivota, vaikka sen kunniaksi, että esikoinen ja tyttökaveri tulevat viikonlopuksi. Minun pitää aina kehitellä itselleni jokin erityinen syy siivoukseen, jotta saan voitettua järjettömän sisäisen vastarintani ja motivoitua itseni näihin arkisiin askareisiin. Inhoan rutiineja.