Tästä päivästä uhkasi jo tulla yhtä tapahtumaköyhä, mutta ryhdistäydyin sen verran, että tein yhden uuden lasityön. Nyt on kolme valmiina eli voin viedä ne sulatettavaksi. Vähempää ei kannata, koska yksi sulatuskerta maksaa 30 € ja taivutus vielä 18 €.
Otin kuvioaiheen afrikkalaisista tekstiileistä ja tunsin itseni valkoiseksi riistäjäksi. Ihan syyttä kylläkin, koska kulttuuri ja taide ovat yhteistä maailmanperintöä. Se amerikkalaisyritys, jonka nettisivuilta katselin kuvia vanhoista kongolaisista tekstiileistä, myi niitä satojen dollarien hintaan ja luultavasti oli maksanut alkuperäisille tekijöille ja omistajille ihan pikkuisen vähemmän. Tai ehkä ne oli vaihdettu maitojauheeseen.
***
Lupiinit kukkivat taivaallisen ihanasti pihan nurkassa ja joka puolella. Lupiinien tuoksu on minusta jotain ylimaallista enkä lakkaa ihmettelemästä, miten jokin noin kaunis voi kasvaa niin vaatimattomissa oloissa.
Ja yhdessäkin kasvupaikassa värien muuntelu on loputtoman kiinnostava: kaikki sinisen, violetin ja vaaleanpunaisen sävyt ovat nähtävissä. Suosikkini on mustikkapuuron värinen, ihan tumman punavioletti. Valkoiset ovat niin kauniita, ettei niitä raski poimiakaan.
Pihassa en ole viitsinyt moneen päivään tehdä mitään. Ihailen ja haistelen vain. Ja ihmettelen, miksi verikurjenpolvi kukkii niin niukasti, samoin korallikeijunkukka. Ehkä niille voisi antaa vettä ( hyvä idea! ) ja pollen puhtia.
Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on vakava toiminnanohjauksen ongelma. Nykyinen ohjelmointini on sellainen, että toimin vain pakon edessä enkä aina silloinkaan.
Mistä muistinkin, että aamulla kahdeksalta tulee kosteusmittaaja: äkkiä siivoamaan kylppäri! Moi!
Kommentit