Jotenkin alavireinen päivä. Nukuin jopa päiväunet illansuussa, mikä on minulle harvinaista. Ja kuten tavallista, olin herättyäni äkäinen ja tylsä. Minulle ei kertakaikkiaan päiväunet sovi ollenkaan.

Koska en viitsinyt mitään muutakaan ja halusin vetäytyä omiin oloihini, menin aloittamaan uutta lasityötä. Olen pyöritellyt aihetta mielessä jo pitkään, haluan jotenkin ilmentää sitä afrikkalaisen tanssin ja musiikin voimaa ja rytmiä. Tosin päädyin nyt ensin tekemään tanssikuvaa vähän toisin, kun en onnistunut piirtämään itselleni kelpaavaa kuvaa alkuperäisestä aiheesta. Se vaatii vähän taustatyötä.
Joka tapauksessa teen nyt kuvia kaivertamalla metallilla ohuesti pinnoitetulle lasille, se on tosi innostavaa ja sitä paitsi itse keksitty tekniikka vaikka en olekaan varmaan ainoa, joka sen on hoksannut.
 
Annoin itselleni luvan harjoitella tekniikkaa jäljittelemällä mestaria: tein kuten joskus aikaisemminkin eli otin yksityiskohdan yhdestä Matissen työstä ("Tanssi") ja siirsin parhaani mukaan lasille sen mitä näin.
Nuorempana ihmettelin Matissea: minusta se ei ollut kaksinen maalari eikä piirtäjä, koloristina kirkkaiden perusvärien apostoli, eikä ne työt olleet minusta edes kauniita. Silti ne on aina merkillisesti kiehtoneet, niihin on täytynyt palata, ja nyt se on minun mielestä nero. En kuitenkaan osaa selittää miksi ja se siinä onkin parasta. Ne vaikuttavat ilmeisesti johonkin sellaiseen kohtaan minussa, johon ajatus ei yllä. Tarkoituksella en ole lukenut niitä Matisse-kirjoja, joita minulla on, haluan uppoutua vain kuviin.
Mielelläni sanoisin kuten kaikki oikeat taiteilijat, että luonto vain on suurin innoittajani, mutta todellisuudessa minua innoittaa eniten taide monissa muodoissaan: kuvataide, veistokset, tanssi, musiikki, luontokin parhaiten jo kerran toisten kuvaamana.
 
Tämä siitä huolimatta, että rakastan eniten yksin luonnossa liikkumista. En kuitenkaan osaa suodattaa sitä kokemusta kuviksi. Se olisi sama kuin yrittäisi piirtää, miltä tuntuu kun joku hyväilee.
              
Niin, ja mitenkö tuo pizzaperjantai liittyy asiaan. Aioin kirjoittaa siitä, että appivanhemmat kävi kylässä ja sitten hain pojille pizzat, kun en jaksanut, ehtinyt tai viitsinyt laittaa ruokaa. Eksyin vain aiheesta.
     ***

Eilen illalla luin loppuun sen Peter Höegin "Lumen tajun" ja pidin siitä kovasti. Oli hyvä, että useampi ihminen oli sanonut, että sitä ei jaksa lukea, ja yksi sanoi sen olevan ihan kamala. Kun ei ole mitään odotuksia, voi yllättyä positiivisesti. Aika paljon siinä oli samaa henkeä kuin "Hiljaisessa tytössä", ehkä vähän liikaakin.

Nyt kello on vartin yli yksi ja nukkumaanmenoaika kaukana takanapäin. Pämmy tyynyyn.