Tänään on tapahtunut kamalaa: nuorin, se meillä syntynyt gekko on karannut. Sen on täytynyt tehdä mahtava hyppy turveboxin tai luolan katolta lamppuun päästäkseen ulos, mutta se on kyllä ollut aikamoinen akrobaatti. Arvaatkaa, onko etsitty. Koko talo on myllätty ylösalaisin, mutta pikku elukka pysyy piilossa.
Leopardigekoilla on terävät kynnet, muttei imukuppeja eli seiniä pitkin ne ei onneksi kiipeile. Silti etsittäviä loukkoja jää enemmän kuin tarpeeksi.

Keskimmäinen 15-vuotias poika, jonka gekot ovat, ja jonka huoneessa tuo pikkugekko on majaillut, tuli tänään kotiin monen päivän reissulta, ja oli kurjaa kertoa ensimmäiseksi ikävä uutinen. Nyt se nuuskii nokka maassa toisten tavoin nurkkia ja kaikkia mahdollisia pikkukoloja, mihin pieni lisko voisi hädissään (tai innoissaan) piiloutua. Lattialle on aseteltu sinne tänne lautasella jauhomatoja houkuttimeksi.

Kun on ollut pakko tarkistaa jokainen kolo ja vaatehuoneen nurkka, on käynyt epämiellyttävän selväksi, että tässä talossa on hirvittävä määrä pölyä. Jos ei muuten, niin se elukkaparka kuolee varmaan noihin pölyvuoriin. Eikä nyt uskalla oikein imuriakaan heiluttaa.

Lähden taas etsimään.