Aamulla saimme hyvän uutisen, kun kosteusmittaaja kävi tutkimassa talomme ja mitään ylimääräisiä kosteuksia ei löytynyt. Gut. Muutama päivä sitten putkimies kävi tekemässä oman arvionsa ja ehdotti huomattavasti pienempää putkiremonttia kuin olimme arvelleet tarpeelliseksi. Talo nimittäin on jo 31 vuotta vanha, joten mies arveli, että putket kannattaa laittaa uusiksi mieluummin ennen kuin jotakin tapahtuu kuin sen jälkeen. Remonttilainakin on valmiiksi neuvoteltu (siitähän se autokin...).

Lähdinpä sitten kaupunkiin hoitelemaan asioita. Olis kantsinu vähän soitella enste. Allekirjoitettavia papereita ei oltu vielä kirjoitettu. Lasiliike oli jäämässä lomalle eikä siellä nyt sulatella mitään. Verikokeita, joihin menin, ei voitu ottaa, koska kello oli liian paljon. Plääh.

Kiertelin kirjakaupan alessa, josta poikkeuksellisesti en ostanut mitään. Pidin sadetta urheiluvaatekaupassa, josta en oikeastaan mitään odottanutkaan löytäväni. Tosin elämäni tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa tuulitakkini on nyt puusavotan jälkeen niin pihkassa, että uusi saattaa tulla hankittavaksi. Palasin kotiin tyhjin toimin. Ja parkkihalliinkin meni kaksi euroa, törkeää.

Urheiluvaatehistoriani kertoo hyvin, kuinka liikunnallinen olen. Ensimmäisen toppapukuni hankin, kun tuttavaperhe kutsui meidät laskemaan pulkkamäkeä enkä kehdannut mennä mustassa villakangastakissa. Siinä vaiheessa minulla oli jo kolme poikaa, joista esikoinen oli koulussa ja nuorin leikki-ikäinen. Ja itse olin jo lähempänä neljääkymmentä. Ensimmäisen tuulipukuni hankin kurssikokousta varten samoin nelissäkymmenissä, kun edellisenä syksynä olin ollut vastaavassa tilaisuudessa laavulla ja nuotiolla minihameessa ja punaisessa mokkajakussa. Ja erittäin kauniissa kuviosukkahousuissa. Olen hulluna kuviosukkahousuihin, mutta totesin, että retkiolosuhteissa tuulipuvulla on puolensa. Niihin asti olin pärjännyt metsässä farkuilla ja talvella talvitakilla. Ensimmäiset lenkkarini hankin samalla kun tuulipuvun eli n. 40-vuotiaana. Ekat hieman paremmat lenkkarit ostin viime syksynä.

Liikuntaa en harrasta, mutta metsässä liikkumista kyllä. Se on ihan eri asia.

Nuorena, kun asuin laskettelurinteen alapuolella, kävin joskus laskettelemassa pitkä musta villakangastakki tuulessa liehuen. Olen kai jotenkin allerginen urheilulle ja urheiluvaatteille erityisesti. En tykkää niistä vieläkään.

Sen sijaan tykkään pinjansiemenistä ja melonista.
Ruokavihje: paras kesäsalaattini syntyy jääsalaatista, villirucolasta, melonista ja paahdetuista pinjansiemenistä. Meloni voi olla mikä vain, vesi- tai cantaloupemeloni ovat omat suosikkini. Ja salaatinkastikkeistakin käy oikeastaan mikä vain.

650158.jpg

Kuvalla ei ole taaskaan mitään tekemistä tekstin kanssa, laitan sen muuten vain silmän iloksi. Tämä strelizia eli papukaijakukka on kuvattu Teneriffalla Loro Parkin eläinpuistossa, jossa kävin tammikuussa kuopuksen kanssa. Nuo takana olevat peikonlehdet ovat vähän eri kaliiperia kuin meidän olohuoneissamme. Ja nuo sorsat on kumman pitkäkaulaisia.