Sain harvinaisen ilon olla 15-vuotiaan keskimmäiseni kanssa kaupungilla. Jopa löysimme hänelle joitakin vaatteita, motivaationa hänellä toimii kai ensi viikolla alkava rippileiri. Ainakin shortsit ja hawaijipaita kelpasivat, ehkä niillä yhden riparin pärjää. Toivotaan että on lämmintä.
Koska oli ruoka-aika, sanoin tuolle kultatukkapojalleni, että hän saa valita ravintolan, ihan minkä vain. Hän valitsi mäkkärin. Ja sanoi aluksi ottavansa vain pirtelön, suostui sentään syömään Big Macin. Painoindeksi 17,4. Minun tekee oikein pahaa katsoa hänen keskitysleiriolemustaan, mutta minkäs teet kun kaikki energia menee pituuskasvuun. Ja lihasten kasvattamiseen.
Samanlaisia naruja me olimme kyllä miehenkin kanssa tuon ikäisenä vaan ei olla onneksi enää.

Kaupungilta lähtiessä huomasin helteen pehmittäneen pääni lopullisesti. Sanoin nimittäin pysäköintitalon maksuautomaatille "kiitos" kun se antoi lippuni takaisin. Valitettavasti en ollut yksin jonossa.