Gekon seikkailuretki päättyi siis meidän kannaltamme onnellisesti, kuten jo eilisen tekstin kommentteihin vastasinkin. Päähenkilö nuoriherra Gekkonen ei ollut yhtä ihastunut löytymisestään, luultavasti. Ainakin aluksi se yritti kovasti kiivetä lasia pitkin takaisin vapauteen, jonka makuun se oli päässyt.

696560.jpg

"Mitä, minustako täällä puhutaan?"

Aikaisemmin yksi syy, miksi en ole halunnut lemmikkieläimiä, on ollutkin se, että tuntuu pahalta pitää mitään eläintä vangittuna tai rajoitettuna tai ylipäätään muualla kuin luonnollisessa elinympäristössään. En haluaisi olla gekkona alle neljännesneliömetrin kokoisessa lasilaatikossa, vaikka se olisikin yritetty sisustaa viihtyisäksi. Kilpikonnilla on sentään iso vuodevaatelaatikkoon tehty terrario möngittävänään, ja ne pääsevät lämpiminä päivinä ulos. Paljon sekään ei ole ottaen huomioon, että luonnossa niiden reviiri on aika suuri, ja yllättäen ne liikkuvat aika joutuisasti kun haluavat.

Paljon iloa noista elukoista on kuitenkin ollut meille kaikille. Ja henk.koht. minulle laiskurille on merkittävää, että ne ovat kuitenkin aika vaivattomia.

Nyt käyn auttamassa miestä muuttolaatikoiden etsimisessä -ei, ei hän ole mihinkään muuttamassa vaan siskontyttönsä.