Tauti jyllää edelleen ja ääni on välillä painuksissa ja välillä kokonaan pois. Pari päivää olen jo syönyt doksisykliiniäkin kun eilen aamulla poskipäitä jo herätessä jomotti. Jotensakin ankea olo on kaikin puolin.

Sunnuntaina on keskimmäisen kirkassilmän rippijuhlat. En ole vielä jaksanut laittaa tikkua ristiin niiden eteen. Rahaa ristiin kyllä laitoin, koska halusin, että lapsi saa valita mieleisensä ja arvokkaan muiston rippipäivästään. Pojille niin harvoin saa ostaa koruja. Halusin tällä tavalla myös osoittaa arvostusta hänen valinnalleen, meillähän ei ole lapsena kastettu yhtäkään, vaan jokainen on saanut itse valita liittyykö kirkkoon vai ei. Muistaakseni kirjoittelin aiheesta jo jokunen aika sitten.

Lähden katsomaan, onko missään salapiilossa suklaata. Nyt sitä tarvittaisiin.