Heräsin ensimmäisen kerran vasta yhdeltätoista, sitä ennen olin täysin tajuton kymmenen tuntia. Kyllä joskus unta piisaa. Onneksi olin sopinut ylimääräisen työ-iltapäivän alkavaksi vasta yhdeltä vaan kiire tuli sittenkin.
Ihanan lämmin päivä, aamukahvit ulkona ja kesähame päälle. Ei sitä paljon tarvita hyvään mieleen. Eniten ihmettelen sitä, miten voin niin suvereenisti olla välittämättä pihan keskeneräisistä hommista. Kyllähän tätä kesää riittää!