Monen päivän liikunnanvälttelyn jälkeen kävelimme tänään 11 km tuttujen järjestämässä kävelytapahtumassa. Ja saimme mitalit! Ei, emme tulleet perille ensimmäisenä emmekä toisena vaan viimeisten joukossa, mutta kaikki saivat killuttimen kaulaan tapahtuman 5-vuotisjuhlan kunniaksi.
Voi että oli ihanaa kävellä suurten kuusikoitten katveessa ja peltojen reunaa. Taivas oli harmaa ja ilma kosteaa, muttei sentään satanut kuin nimeksi.Tuomet kukkivat ihan hulluna ja tienvarret olivat täynnä puna-ailakkia, joka minusta yleensä kukkii vähän myöhemmin. Puna-ailakki on luonnonkukista yksi lempikukkiani, sitä kasvoi lapsuuden Oulussa runsaimmin Hietasaaressa. Perennoista taas puna-ailakin sukulainen palavarakkaus on yksi suosikkini ja ilokseni löysin pari vuotta sitten joltain puutarhalta taimia, joista pari on alkanut viihtymään.
Eksyin aiheesta. Siis käveltiin ja käveltiin ja vieläkin vähän käveltiin. Kolme mehurastia oli matkan varrella ja perillä odotti ruoka. Ja tietysti alkuverryttelyt ja loppuvenytykset oli järjestetty. Ja kotona saunaan, ja olo on erinomainen. Viime vuonna erehdyin juoksemaan melko suuren osan matkasta ja siihen se liikuntaharrastus tyssäsikin kun sitten ei kahteen viikkoon päässyt liikkeelle.
***
Iines J. vinkkasi parin päivän takaiseen kuvaani, että kysymyksessä saattaisi olla lummetulppaani. Katselin kirjojen kuvia ja muutamia nettisivuja, ja arvelen, että marja-aronia-aidan alla paistatteleva yksinäinen kaunotar on kuitenkin parvitulppaani. Koskaan aikaisemmin en ole kyllä itsekään sellaisesta kuullut, ja monta muutakin ihan uutta vanhaa tulppaanilajia oli kirjassa. Blogissaan Villanne oli kuvannut oman pihansa parvitulppaaneja, ne näyttävät myös samalta. Lummetulppaaneista löysin monenlaisita lajikkeista ihania kuvia täältä keskustelupalstalta, jossa oli muutenkin niin ihania tulppaanikuvia, että taidan ruveta istuuttamaan niitä urakalla omaankin pihaani.